Näytä koko versio sivusta : Treeniohjelman teosta
Näitäkin threadeja on varmaan jo liikaakin, mutta päätinpä nyt kuitenkin tehdä yhden lisää.
Elikkäs olen 17v (1kk päästä 18v) M tai miehen alku miten sen nyt haluaa sanoa. Pituutta 185cm ja painoa 83kg.
Aloitin salilla käymisen n. 6kk sitten ja tarkoituksena painojen,lihan lisääminen ja taka-ajatuksena jotain suurempaa vuosien päästä;)
Kun aloin salilla käydä niin ensi tavoite oli saada kaikki liikeradat ja tekniikat kohdalleen ja tietoa omista painoista missä liikutaan. Nyt parin viime kuukauden aikana olen käynyt 4-5 kertaa viikossa salilla jättäen sunnuntain lepopäiväksi. Varsinaista treeniohjelmaa minulla ei ole ollut vaan olen päässä miettinyt aina ensi viikon treenit ja suunnitellut että ei tulisi samoja lihasryhmiä peräkkäisille päiville. Jostain luin että olisi oltava 1 lepoviikko n. kuukauden välein kun on säännöllinen treeniohjlema proteiini tankkausta varten? Jos näin on, niin en tietenkään ole tyhmyyttäni mitään lepoviikkoja pitänyt vaan aina täysillä eteenpäin:rolleyes: ja tämänvuoksi mul ei paikat ehi palautuu hyvin.
Mun on pitäny tehä säännöllinen treeniohjelma jo monta kuukautta sitten mutta se on laiskuutaani aina jäänyt tekemättä, mutta nyt ajattelin että se on pakko tehdä. Eli olisi hienoa jos saisi tietoa ja hieman ohjeita millainen treeniohjelma kannattaisi tehdä kun on mahdollisuus käydä 5 krt viikossa salilla. Mitä olen muilta foorumeilta ja threadeilta lukenut niin itselleni sopisi varmaan 3-4 jakoinen ohjelma ja ylipäätänsä semmoinen ohjelma missä on kunnolla tekemisen meininkiä.
Tarkoituksena ei ollut kyllä kirjoittaa mitään romaania tänne:D, mutta anyway olisi hienoa jos saisi jotain hyvää palautetta treeniohjelman teosta.
insecure420
11.01.2008, 15:07
Eipä kai kuukauden välein tarvitse 1 lepoviikkoa pitää.Kevyemmän viikon voi kylläkin tehdä mutta ei totaali lepoa.
Jep, totaalilepoviikkoja kannattaa pitää yleensä ehkä 1-4 kertaa vuodessa. Muutaman kovan treeniviikon välein toki aina about viikko aktiivista lepoa, eli kevyt viikko.
Megamies
11.01.2008, 18:35
No eikös pelittäs vaikka ihan perus juttu:
1. Rinta, olkapäät (tasa/vinop.kp/levyt., Niskantakaa pun, pystyp. levyt/kp)
2. Selkä (Kulmasoutu erivariaatiot, mave, leunanveto )
3. Kädet (Hauis kp/levyt, Dippi, kape pena)
4. Jalat (kyykky, hack, prässi, sjmv)
5. Koko ruumis keveästi läpi ja hyvä venyttely
Ja nuihin perusliikkeitä, tuolleen ainakin ite aloittelin ja voima seessonilla teen nuita vieläkin. Tällä foormilla on esimerkiksi monella nuita reeni päiviksiä niin niistä saat hyvää Hints&Tips juttua.
No eikös pelittäs vaikka ihan perus juttu:
1. Rinta, olkapäät (tasa/vinop.kp/levyt., Niskantakaa pun, pystyp. levyt/kp)
2. Selkä (Kulmasoutu erivariaatiot, mave, leunanveto )
3. Kädet (Hauis kp/levyt, Dippi, kape pena)
4. Jalat (kyykky, hack, prässi, sjmv)
5. Koko ruumis keveästi läpi ja hyvä venyttelyEn kyllä varauksetta kutsuisi nelijakoista ohjelmaa enää perusjutuksi, sillä sitä oikeaa perustreeniä ovat IMO lähinnä 1-2-jakoiset yksinkertaiset ohjelmat. 3-jakoinen on vielä siinä ja siinä, mutta 4-5-jakoiset ohjelmat ovat jo lähes aina melkoista hifistelyä.
Megamies
11.01.2008, 23:47
En kyllä varauksetta kutsuisi nelijakoista ohjelmaa enää perusjutuksi, sillä sitä oikeaa perustreeniä ovat IMO lähinnä 1-2-jakoiset yksinkertaiset ohjelmat. 3-jakoinen on vielä siinä ja siinä, mutta 4-5-jakoiset ohjelmat ovat jo lähes aina melkoista hifistelyä.
Jaa niinpäinkö se menee, ite aina toistepäin. Oma versio on sama kolmijakoisena...
Jaa niinpäinkö se menee, ite aina toistepäin. Oma versio on sama kolmijakoisena...Suuri osa porukasta nykyisin kun ei edes tiedä, että nuo monijakoiset ohjelmat ovat tulleet muotiin vasta viimeisen 20-30 vuoden aikana, pitkälti samaan aikaan ja samassa tahdissa kuin anabolisten steroidien käyttökin. Yksinkertaisilla perusohjelmilla (1-2-jakoiset) sen sijaan treenattiin jo laajalti esim. 40-50-luvulla, ennen kuin horkankäyttö oli yleistä edes kilpabodareiden keskuudessa.
Suuri osa porukasta nykyisin kun ei edes tiedä, että nuo monijakoiset ohjelmat ovat tulleet muotiin vasta viimeisen 20-30 vuoden aikana, pitkälti samaan aikaan ja samassa tahdissa kuin anabolisten steroidien käyttökin. Yksinkertaisilla perusohjelmilla (1-2-jakoiset) sen sijaan treenattiin jo laajalti esim. 40-50-luvulla, ennen kuin horkankäyttö oli yleistä edes kilpabodareiden keskuudessa.
Se ei tietääkseni poista sitä faktaa, että olemme yksilöitä ja eri ihmisille sopii erilaiset ohjelmat...
Tehdäänhän moni muukin asia nykyään eri tavalla kuin 40-50 luvulla...Osaksi selityksenä voi olla antamasi selitys, mutta myöskin selityksenä voi olla se, että jotkut saivat puhtaanakin parempia tuloksia 4-jakoisella...
Ihan turha vängätä vastaan, jos joku on todennut 4-jakoisen ohjelman itselleen paremmaksi. Ei ole vain yhtä tapaa kehittyä...
Minun neuvoni aloittelijalle on KOKEILE ja TOTEA ITSE mikä sinulle sopii (OHJELMA/LIIKKEET) parhaiten/millä ohjelmalla saat parhaat tulokset!
Minun neuvoni aloittelijalle on KOKEILE ja TOTEA ITSE mikä sinulle sopii (OHJELMA/LIIKKEET) parhaiten/millä ohjelmalla saat parhaat tulokset!
Kyllä kyllä, mutta kokeilua ei kannata aloittaa monijakosella...;)
Kaipa se on vaikeaa siirtyä monijakoisesta tiheäfrekvenssiseen treeniin, mikäli on koko ikänsä tahkonut esim. 4-jakoisella ohjelmalla.
Siinä saa pääkoppa taistella urakalla, että tajuaa ettei vanhan 3-5 liikkeen sijaan tehdä kuin ehkä 1 liike. Itsellä oli ongelma aluksi, kun siirryin 2-jakoisen pariin mutta pitkän ja piinallisen taistelun jälkeen ymmärsin ettei sitä lihasta tarvitse pommittaa kuolemaan asti ihan joka kulmasta vaan stimulointi riittää. ;)
Se ei tietääkseni poista sitä faktaa, että olemme yksilöitä ja eri ihmisille sopii erilaiset ohjelmat...Olenko näin väittänytkään? Osoitapa kohta jossa kiistän tuon.Tehdäänhän moni muukin asia nykyään eri tavalla kuin 40-50 luvulla...Osaksi selityksenä voi olla antamasi selitys, mutta myöskin selityksenä voi olla se, että jotkut saivat puhtaanakin parempia tuloksia 4-jakoisella...Osa saa puhtaanakin parempia tuloksia monijakoisilla ohjelmilla, mutta suurin osa treenaajista todennäköisesti kehittyy paremmin yksinkertaisemmalla perustreenillä. Ja jos esim. 80% kehittyy lähtökohtaisesti paremmin vaikkapa 1-2-jakoisilla, ja 20% sitten 3-, 4-, 5- tai 17-jakoisilla, mikäköhän olisi se luontainen yleissuositus tavistreenaajalle? ;)
Otetaanpas T-Nationin treenijakoja käsitelleestä debatista tällainen mielestäni helvetin osuva Alwyn Cosgroven puheenvuoro esiin:
Probably around 80-90% of the population, 80-90% of the time, will respond best to total body workouts.
And I'd say that maybe 90-95% of the population, 90-95% of the time, will respond best to either total body or an upper and lower split. Now, the numbers may not be exact, but if you read what I said as "the majority of people" you'll see what I mean.
But also make sure to read my entire statement. I'm also saying that 10-20% of the population will not respond best to total body workouts, and that 10-20% of the time these programs won't work. There's definitely room in my philosophy for other approaches, but I'm comfortable with the "most of the people, most of the time" part.
Recently, the whole split routine vs. total body vs. body parts thing has been hotly debated on this site. The problem is, there can't be an answer that's 100% correct, 100% of the time for 100% of the people.
Will an advanced, genetically gifted (pharmaceutically enhanced or not), full-time professional bodybuilder fall into my 95% of the population? No way. So for these guys my philosophy still fits. They're in that outlying percentage.
But ask yourself what a 40-year-old female beginner who could train only twice a week would respond best to? She falls into the middle of the majority, right? And I think the majority (not all) of T-Nation readers fall somewhere in the middle too.
What I've found amusing though is that it seems that 90% of people seem to think that they're in that advanced 10%. As John Berardi once said, even at an elite level of athleticism, there are only 10% of people who need to stress over the details. Most people think they're there when they're not. You have to understand whether you're a part of the 90% or the 10%.
http://www.t-nation.com/readArticle.do?id=1333967
Kannattaa lukea myös osa 2:
http://www.t-nation.com/readArticle.do?id=1335480
Mielestäni noiden artikkeleiden pohjalta saisi aikaan paljon sivistyneempää keskustelua treenijaoista kuin nettifoorumeilla ylipäätänsä koskaan tapahtuu.
Ihan turha vängätä vastaan, jos joku on todennut 4-jakoisen ohjelman itselleen paremmaksi. Ei ole vain yhtä tapaa kehittyä...Pyytäisin edelleen osoittamaan sen kohdan teksteissäni, joissa väitän että monijakoiset ohjelmat eivät toimisi? Mikä tahansa treenijako voi toimia, ja pienelle osalle jengistä (luonnonlahjakkuudet / lääketieteellisesti avustetut treenaajat / pitkälle edistyneet treenaajat, joiden täytyy kehittää heikkoja kohtiaan selkeästi enemmän kuin yleistä koko kehon lihasmassaa) monijakoiset toimivat tosiaan jopa paremmin kuin esim. 1-2-jakoiset, mutta tässä ei edelleenkään ole ollut edes kyse tuosta. Kuten jopa noissa linkittämissäni roundtable -keskusteluissa eniten monijakoisten puolelle asettunut Christian Thibadeau selitti, monijakoisista ohjelmista on hyötyä esim. kilpatason kehonrakentajalle, joka joutuu erikoistumaan muutaman lihasryhmän kehittämiseen, mutta suurin osa treenaajista ei tarvitse näin erikoistunutta treeniä, vaan yksinkertaisempi perusduuni on parempi vaihtoehto. Eli jopa Thibadeau rankkaa tuossa vähäjakoiset ohjelmat perustreeniksi, ja monijakoiset sitten spesiaaliohjelmiksi. Ja siitä tässä oli kyse - mikä määritellään perustreeniksi, mikä ei.Minun neuvoni aloittelijalle on KOKEILE ja TOTEA ITSE mikä sinulle sopii (OHJELMA/LIIKKEET) parhaiten/millä ohjelmalla saat parhaat tulokset!Tuo on varsin yleispätevä neuvo, jonka ymmärtämiseen tai antamiseen ei käsittääkseni mitään korkeampaa matematiikkaa tarvita. Mutta mikäköhän olisi Pekka Pulliaiselle se todennäköisesti tuloksekkain lähtökohta aloittaa kokeilu? 5-jakoinen bodylehdestä kopioitu pro-bodarin ohjelma, vaiko yksinkertainen 2-jakoinen perustreeni, jossa kroppa treenataan tasapuolisesti suurin perusliikkein 1.5-2 kertaa viikossa läpi?
Itsehän en ole mikään 1-jakoisen fani, vaan käytän omissa treeneissäni 2-3-jakoisia ohjelmia, mutta tämä johtuukin siitä, että joudun keskittymään todella voimakkaasti heikkoihin lihasryhmiini (etureidet, sivuolkapäät, hauikset), eikä tavoitteenani ole enää pitkään aikaan ollut tasapuolinen yleislihasmassan kasvatus ympäri kehoa. Väitän kuitenkin sen 1-jakoisenkin olevan tuloksekkaampi vaihtoehto suurimmalle osalle treenaajista, kuin esim. 4-jakoisen. Suurin osa treenaajista ei nimittäin harrasta bodylajeja kilpatasolla, vaan tarvitsee yksinkertaisesti lisää lihasta ja voimaa ympäri kehoa, jolloin yksinkertainen perustreeni tosiaan on paljon parempi lähtökohta kuin esim. 4-5-jakoiset erikoisohjelmat.
Mikä tahansa treenijako voi toimia, ja pienelle osalle jengistä (luonnonlahjakkuudet / lääketieteellisesti avustetut treenaajat / pitkälle edistyneet treenaajat, joiden täytyy kehittää heikkoja kohtiaan selkeästi enemmän kuin yleistä koko kehon lihasmassaa) monijakoiset toimivat tosiaan jopa paremmin kuin esim. 1-2-jakoiset, mutta tässä ei edelleenkään ole ollut edes kyse tuosta.
En usko, että sillä treeniohjelmalla on lähellekään niin paljon väliä mitä porukat luulee. Toisaalta minä en usko hirveästi geeneihinkään (poislukien Paul Dillettin kaltaiset kaverit ja yleensäkin ammattilaiset yms) ja tutkimustenkin kanssa on vähän niin ja näin. Tällä hetkellä kun salilla taas näkee paljon näitä tämän hetkisen trendin, eli vähäjakoisuuden, perässä juoksevia treenaajia, niin ei niillä kyllä ole yhtään sen enempää lihaa kuin ennenkään. Viikosta toiseen ne selittelevät ummet lammet prosenteistaan ja treeninsä fiksuudesta, mutta ihan samalta ne näyttää kuin pari vuotta sitten näihin aikoihin. Suurin syy siihen miksi lössi ei kehity on se, että porukat treenaa kuin akat. Se ohjelma on aikalailla yksi paskan hailee (kunhan pää tykkää siitä) tärkeintä on se, että treenaa kovaa ja seuraavalla kerralla kovempaa.
Itselle tuo perustreenikin on jotain ihan muuta kun treenijako, mutta jotenkin piristävää kun kuulee olevansa oikein hifistelijä:eek::rock:;)
Tällä hetkellä kun salilla taas näkee paljon näitä tämän hetkisen trendin, eli vähäjakoisuuden, perässä juoksevia treenaajia, niin ei niillä kyllä ole yhtään sen enempää lihaa kuin ennenkään.Jotenkin huvittaa joka kerta kun joku kuvailee vähäjakoisia treenejä nykyajan trendiksi, vaikka niillä 1-2-jakoisilla ohjelmilla on treenattu tosiaan jo sata vuotta sitten, kun taas nimenomaan nuo monijakoiset tekeleet ovat viimeisen 20-30 vuoden aikana yleistynyt "trendi". :rolleyes:Suurin syy siihen miksi lössi ei kehity on se, että porukat treenaa kuin akat.Tästä olen pitkälti samaa mieltä, kun tarkastellaan yleisesti salitreenaajia.Se ohjelma on aikalailla yksi paskan hailee (kunhan pää tykkää siitä) tärkeintä on se, että treenaa kovaa ja seuraavalla kerralla kovempaa.Tästä taas en voisi olla enempää eri mieltä. Jos tuo pitäisi paikkansa (yhä kovempi ja kovempi treeni on automaattisesti tie kehitykseen), olisi maailma pullollaan helvetin massiivisia ja lihaksikkaita HD/HIT/MD-treenaajia, sillä oikeastaan kuka tahansa osaa treenata kovaa (suuri osa ei tosin niin tee, mutta idioottikin osaa vääntää apinanraivolla kaikki sarjat loppuun asti ja megatuuttia päälle).
Treenin ei välttämättä tarvitse olla hakuperäisesti mitään ultra-hc-killyourselfandfuckingdie-kovaa, vaan avainsana on nousujohteisuus. Niin kauan, kunhan vuodesta toiseen liikutellaan hyvällä tekniikalla isompia rautamääriä, voidaan sarjat tehdä vaikka vihellellen pikkurilli pystyssä, sillä se treenin kovuus ei todellakaan ole avainasemassa kehityksen aikaansaannissa, vaan progressio on. Toki useimmiten tuo treenin nousujohteisuus edellyttää käytännössä hyvinkin kovaa duunia salilla, mutta se intensiteetin sokea ihannointi on itsessään aika hyödytöntä. Tiedän hyvinkin monta tyyppiä, jotka ovat aivan uskomattomia tehoilijoita, karjuvat ja huutavat suurin piirtein joka sarjalla ja oikeasti tekevätkin ne sarjat loppuun asti, mutta käyttävät joka vuosi pitkälti samoja painoja, ja ovat siis vuodesta toiseen myös täysin saman kokoisia. Vastaavasti melkeinpä miltä tahansa voimanostosaliltakin löytyy kourakaupalla porukkaa, joita ei voisi vähempää kiinnostaa kuin joku treenin intensiteetti, kovuus ja sarjojen loppuun asti tekeminen. Ukot vain pyrkivät johdonmukaisella ohjelmoinnilla nostamaan yhä suurempia rautoja muutamassa perusliikkeessä, ja yleensä nämä samaiset kaverit onnistuvat kasvattamaan vuodesta toiseen lisää lihasmassaa vaikka eivät sitä edes ensisijaisesti tavoittele.
Lisäksi esim. itselläni ainoat lihasryhmät, jotka kunnolla kehittyivät taannoisilla HD/MD/HIT-intensiteettiohjelmilla, olivat ne lihasryhmät, jotka kehittyvät treenitavasta riippumatta (selkä, perse, takareidet, jossakin määrin rinta). Heikommin treeniin vastaavat lihasryhmät (etureidet, sivuolkapäät, kädet) alkoivat sen sijaan näyttää selkeitä kehityksen merkkejä vasta siinä vaiheessa kun unohdin tuon äijämäisen "treenin kovuus on kaikki kaikessa" -ajattelutavan ja rupesin treenaamaan yksinkertaisemmilla jaoilla, tiheämmällä frekvenssillä, selvällä progressiotavoitteella - sarjojen failureen vetämistä kuitenkin pääsääntöisesti nyt vältellen.
On olemassa treenaajia, jotka eivät saisi kehitystä aikaan parhaimmallakaan ohjelmalla (koska sitä tietynlaista periksiantamatonta treeniasennetta ja urheilijamaista lähestymistapaa kehityksen tavoitteluun ei vain ole), mutta vastaavasti kovimmatkin urheilijat hyötyvät ehdottomasti enemmän fiksusti suunnitellusta treeniohjelmasta, kuin vain jostain "treenaa iha vitu kovaa ni kasvat, kakeki sano nii ja se o sentää sali isoijjätkä!!" -örveltämisestä.
Itselle tuo perustreenikin on jotain ihan muuta kun treenijako, mutta jotenkin piristävää kun kuulee olevansa oikein hifistelijä:eek::rock:;)Kyllä monijakoisia voi tehdä fiksustikin ja hyvinkin perustreeninomaisesti, mutta käytännössä tämä tarkoittaa moninivelliikkeiden laajan käytön kautta tulevan epäsuoran rasituksen johdosta käytännössä sitä, että se ohjelma ei enää efektiivisesti olekaan esim. 5-jakoinen, vaan kroppa treenataan siinäkin sen pari kertaa kierron aikana suorasti/epäsuorasti läpi.
Sen sijaan esimerkiksi jollain koko kropan kattavalla 2-jakoisella on aika hankala lähteä hifistelemään. Treeniaika ei yksinkertaisesti riitä kaiken maailman yhden käden myötäoterannekääntöjen pumppailemiseen, vaan 1-2-jakoisissa ohjelmissa on käytännössä pakko keskittyä kouralliseen raskaita perusliikkeitä, jolloin se hifistely jää automaattisesti hyvin minimaaliseksi. Ja koska treenijaoista puhutaan useimmiten pitkälti yleisellä keskivertotasolla, eikä voida aina ottaa huomioon että esimerkiksi yksilötasolla aina löytyy joku, jolla 17-jakoinen toimii parhaiten tai että myös 5-jakoisen VOI rakentaa hyvinkin raskaaksi perustreeniksi (mutta suurimmassa osassa tapauksia näin ei vain tapahdu), on pakko tehdä karkeita yleistyksiä ja unohtaa harvinaiset poikkeustapaukset. Tässä mielessä puhun vähäjakoisesta treenistä perustreeninä, ja monijakoisista ohjelmista hifistelynä. Aina löytyy yksittäisiä poikkeuksia tähänkin säännönmukaisuuteen, mutta väittäisin asian noudattavan suurimmaksi osaksi tätä yleistystä.
Jotenkin huvittaa joka kerta kun joku kuvailee vähäjakoisia treenejä nykyajan trendiksi, vaikka niillä 1-2-jakoisilla ohjelmilla on treenattu tosiaan jo sata vuotta sitten, kun taas nimenomaan nuo monijakoiset tekeleet ovat viimeisen 20-30 vuoden aikana yleistynyt "trendi". :rolleyes:.
En puhunut mistään nykyajan trendistä vaan tämänhetkisestä trendistä. Esim. Mega Dutyn tullessa oli muodikasta treenata Mega Duty-treeniä. Vrt. esim. housumuoti, pillifarkut->lewikset->trumpettihousut->lökäpöksyt->pillifarkut-> jne. Samaan tapaan myös eri ohjelmat ovat muodikkaita saliharrastajien keskuudessa.
Tästä taas en voisi olla enempää eri mieltä. Jos tuo pitäisi paikkansa (yhä kovempi ja kovempi treeni on automaattisesti tie kehitykseen), olisi maailma pullollaan helvetin massiivisia ja lihaksikkaita HD/HIT/MD-treenaajia, sillä oikeastaan kuka tahansa osaa treenata kovaa (suuri osa ei tosin niin tee, mutta idioottikin osaa vääntää apinanraivolla kaikki sarjat loppuun asti ja megatuuttia päälle).
Kuka tahansa ei pysty treenaamaan tarpeeksi kovaa, jotta HD/HIT/MD-treenit toimisi heillä, mikä taas on näiden ohjelmien suurin kompastuskivi, mikäli niitä suositellaan kaikille. Mutta kova treeni ei ole automaattisesti Mentzer-henkistä. Tuskin kukaan pitää Steve Mihjalicin systeemejä löysinä vaikka niihin kuuluikin runsas volyymi. Isommat painot merkitsevät minulle myös kovempaa treeniä. Treenin koventaminen voi tapahtua muutakin kautta kuin viemällä sarjat pidemmälle.
Treenin ei välttämättä tarvitse olla hakuperäisesti mitään ultra-hc-killyourselfandfuckingdie-kovaa, vaan avainsana on nousujohteisuus. Niin kauan, kunhan vuodesta toiseen liikutellaan hyvällä tekniikalla isompia rautamääriä, voidaan sarjat tehdä vaikka vihellellen pikkurilli pystyssä, sillä se treenin kovuus ei todellakaan ole avainasemassa kehityksen aikaansaannissa, vaan progressio on. Toki useimmiten tuo treenin nousujohteisuus edellyttää käytännössä hyvinkin kovaa duunia salilla, mutta se intensiteetin sokea ihannointi on itsessään aika hyödytöntä.
Ne lihat ei kuitenkaan kasva mihinkään ennen kuin sarjapainot ovat treenaajalle tarpeeksi haasteelliset. Kun painot taas ovat treenaajalle haasteelliset ei treeni enää siinä vaiheessa mene leikistä ja painojen kasvaessa kasvaa hyvin usein myös intensiteetti.
Tiedän hyvinkin monta tyyppiä, jotka ovat aivan uskomattomia tehoilijoita, karjuvat ja huutavat suurin piirtein joka sarjalla ja oikeasti tekevätkin ne sarjat loppuun asti, mutta käyttävät joka vuosi pitkälti samoja painoja, ja ovat siis vuodesta toiseen myös täysin saman kokoisia.
Treeniin liittyy paljon muutakin kuin itse sarjat salilla ja kehitystä ei tapahdu jos hommat kusee muualla. Tunnen noita itsekin ja minkäs niille mahtaa.
Vastaavasti melkeinpä miltä tahansa voimanostosaliltakin löytyy kourakaupalla porukkaa, joita ei voisi vähempää kiinnostaa kuin joku treenin intensiteetti, kovuus ja sarjojen loppuun asti tekeminen. Ukot vain pyrkivät johdonmukaisella ohjelmoinnilla nostamaan yhä suurempia rautoja muutamassa liikkeessä, ja yleensä nämä samaiset kaverit onnistuvat kasvattamaan vuodesta toiseen lisää lihasmassaa vaikka eivät sitä edes ensisijaisesti tavoittele.
Pari tuttua ihan ok menestynyttä voimanostajaa on sanonut, että tuokaan homma ei ole ihan noin yksinkertaista miltä saat sen tuossa kuulostamaan.
En puhunut mistään nykyajan trendistä vaan tämänhetkisestä trendistä.Toki, mutta noita viikosta/kuukaudesta toiseen vaihtuvia trendejä ja fadeja nyt on maailma pullollaan ja niiden miettiminen on IMO varsinkin treenaamisesta puhuttaessa aika tyhjänpäiväistä. Saliharjoittelu on kuitenkin sen verran "jäykkä" tieteenala (suuria ja mullistavia muutoksia ei oikein tapahdu, vaan ne toimivat perusperiaatteet on pitkälti löydetty jo 50 vuotta sitten, vaikka pieniä yksittäisiä tiedonlisäyksiä tapahtuukin tutkimuksenteon johdosta), että siinä ei kannata tarkastella oikein alle 10 vuoden aikajänteellä esiintyviä suuntauksia ja trendejä. Ja kuten jo parikin kertaa olen sanonut, yksinkertaiset 1-2-jakoiset ohjelmat olivat normi 100-50 vuotta sitten, kun taas monijakoisuus on viimeisen 20-30 vuoden aikana yleistynyt trendi. Salitreenaajat olivat kuitenkin kaiken lukemani mukaan esim. 50 vuotta sitten keskimäärin huomattavasti lihaksikkaampia ja vahvempia kuin saleilla tänä päivänä toilailevat tyypit. Toki huipputapaukset ovat tänä päivänä aivan eri luokan monstereita kuin esim. 50-luvun huippukilpailijat, mutta keskivertotreenaajat olivat vanhoina aikoina lihaksikkaampia kuin tänään.Isommat painot merkitsevät minulle myös kovempaa treeniä. Treenin koventaminen voi tapahtua muutakin kautta kuin viemällä sarjat pidemmälle.No tuossa tapauksessa näkemyksissämme ei välttämättä olekaan suuria eroja, sillä treenin kokonaisrasituksen nostaminen on mielestäni se merkittävin ja olennaisin juttu kehonrakennuksessa. Tätä voidaan tehdä nostamalla raskaampia kuormia, tekemällä enemmän toistoja/sarjoja, treenaamalla tiheämmällä frekvenssillä, treenaamalla kovempaa, jne, mutta kaikista näistä ainoastaan sarjapainoja voidaan tietyssä mielessä pyrkiä kehittämään loputtomiin. Niissä ei nimittäin tule ikinä käytännön rajoja vastaan, toisin kuin treenin intensiteetissä (kun kaikki sarjat tehdään jo triplapudotuksin loppuun asti joka treenissä, on vähän hankala enää merkittävästi nostaa treenin kovuutta), volyymissa (sarjoja ei voi lopputtomiin lisätä, sillä jossain vaiheessa tehtäisiin muuten 1000 sarjan treenejä, ja vastaavasti toistomäärien nostaminenkin johtaisi 1000 toiston sarjoihin, jne), frekvenssissä (joku hullu voi toki treenata hauista esim. 10 kertaa päivässä, mutta käytännössä esim. nivelet alkavat useimmilla paukkua jo paljon pienemmälläkin frekvenssillä). Sarjapainoja voidaan kuitenkin pyrkiä aina kehittämään hieman suuremmiksi, mutta treenin suhteelliseen kovuuteen/intensiteettiin tuijottelu on varsin lyhytnäköistä toimintaa.
Tässä on toki ehkä hieman huvittavaa se, että itse olen siirtänyt painopistettä tuosta pelkästä sarjapainojen kehittämisestä aika voimakkaasti noiden muiden tekijöiden syklittämiseen lyhyellä aikavälillä, jotta pitkällä aikavälillä sarjapainoja ei jouduttaisi nostamaan yhtä paljon kuin pelkästään niihin keskityttäessä.
Ne lihat ei kuitenkaan kasva mihinkään ennen kuin sarjapainot ovat treenaajalle tarpeeksi haasteelliset. Kun painot taas ovat treenaajalle haasteelliset ei treeni enää siinä vaiheessa mene leikistä ja painojen kasvaessa kasvaa hyvin usein myös intensiteetti.Uskoakseni kirjoitin aivan samaa jo edellisessä viestissäni? :)Pari tuttua ihan ok menestynyttä voimanostajaa on sanonut, että tuokaan homma ei ole ihan noin yksinkertaista miltä saat sen tuossa kuulostamaan.Voimanostossahan ohjelmoinnin kanssa hifistely on tosiaan aivan eri luokkaa kuin kehonrakennuksessa, joten siinä mielessä homma ei varmasti olekaan yksinkertaista. Kuitenkin jos unohdetaan prosenteilla ja äärimmilleen viritetyillä jaksotuksilla kikkailu, ja katsotaan mitä voimanostajat käytännössä vuodesta toiseen tekevät, on se juurikin sitä yhä suurempien rautojen nostelua. Ja tuo johtaa yleensä paljon parempaan lihasmassan kasvuun, kuin esim. kaiken maailman bicepsblitz-spesiaalitreenejä harrastavien bodytreenaajien erinäiset hifistelyt.
Ironbeast
12.01.2008, 20:56
Mä en ainakaan osaa treenata 2-jakosella ohjelmalla. Se kun vaatii malttia treeneissä.
Toki, mutta noita viikosta/kuukaudesta toiseen vaihtuvia trendejä ja fadeja nyt on maailma pullollaan ja niiden miettiminen on IMO varsinkin treenaamisesta puhuttaessa aika tyhjänpäiväistä. Saliharjoittelu on kuitenkin sen verran "jäykkä" tieteenala (suuria ja mullistavia muutoksia ei oikein tapahdu, vaan ne toimivat perusperiaatteet on pitkälti löydetty jo 50 vuotta sitten, vaikka pieniä yksittäisiä tiedonlisäyksiä tapahtuukin tutkimuksenteon johdosta), että siinä ei kannata tarkastella oikein alle 10 vuoden aikajänteellä esiintyviä suuntauksia ja trendejä. Ja kuten jo parikin kertaa olen sanonut, yksinkertaiset 1-2-jakoiset ohjelmat olivat normi 100-50 vuotta sitten, kun taas monijakoisuus on viimeisen 20-30 vuoden aikana yleistynyt trendi. Salitreenaajat olivat kuitenkin kaiken lukemani mukaan esim. 50 vuotta sitten keskimäärin huomattavasti lihaksikkaampia ja vahvempia kuin saleilla tänä päivänä toilailevat tyypit. Toki huipputapaukset ovat tänä päivänä aivan eri luokan monstereita kuin esim. 50-luvun huippukilpailijat, mutta keskivertotreenaajat olivat vanhoina aikoina lihaksikkaampia kuin tänään.
Keskivertotreenaajat treenasivat myös 50 vuotta sitten ihan eri syistä kuin keskivertoharrastajat nykyään. Vaikuttiko noihin +50 vuotta sitten treenanneihin paljon tuon ajan fyysisemmät työt, ruokavalio yms? Jostain syystä treenit ovat kuitenkin kehittyneet monijakoisempaan suuntaan ajan myötä. En usko suurimmaksi syyksi 1958 tullutta Ciban tuotosta, sillä noita juttuja on ollut kuitenkin liikenteessä 1900-luvun alkupuolelta asti.
Tätä voidaan tehdä nostamalla raskaampia kuormia, tekemällä enemmän toistoja/sarjoja, treenaamalla tiheämmällä frekvenssillä, treenaamalla kovempaa, jne, mutta kaikista näistä ainoastaan sarjapainoja voidaan tietyssä mielessä pyrkiä kehittämään loputtomiin. Niissä ei nimittäin tule ikinä käytännön rajoja vastaan, toisin kuin treenin intensiteetissä (kun kaikki sarjat tehdään jo triplapudotuksin loppuun asti joka treenissä, on vähän hankala enää merkittävästi nostaa treenin kovuutta)
Intensiteetti on kehitettävissä siinä kuin sarjapainotkin, mikäli pää kestää. Ei ihminen pysty koskaan saamaan kaikkia tehoja irti kropastaan tuossa mielessä.
Tämä henkinen puoli on monille se suurin syy miksi HD/MD-systeemit eivät toimi osalla kovinkaan pitkään.
Tässä on toki ehkä hieman huvittavaa se, että itse olen siirtänyt painopistettä tuosta pelkästä sarjapainojen kehittämisestä aika voimakkaasti noiden muiden tekijöiden syklittämiseen lyhyellä aikavälillä, jotta pitkällä aikavälillä sarjapainoja ei jouduttaisi nostamaan yhtä paljon kuin pelkästään niihin keskityttäessä.
Olisin itsekin tyytyväinen jos lihat kasvaisivat pelkällä tangolla. Pari-kolme vuotta olen koittanut pysyä mahdollisimman heikkona, eli idea on ihan sama kuin sinulla, mutta toteutus tapahtuu toisin.;)
Voimanostossahan ohjelmoinnin kanssa hifistely on tosiaan aivan eri luokkaa kuin kehonrakennuksessa, joten siinä mielessä homma ei varmasti olekaan yksinkertaista. Kuitenkin jos unohdetaan prosenteilla ja äärimmilleen viritetyillä jaksotuksilla kikkailu, ja katsotaan mitä voimanostajat käytännössä vuodesta toiseen tekevät, on se juurikin sitä yhä suurempien rautojen nostelua. Ja tuo johtaa yleensä paljon parempaan lihasmassan kasvuun, kuin esim. kaiken maailman bicepsblitz-spesiaalitreenejä harrastavien bodytreenaajien erinäiset hifistelyt.
Kuitenkin kehonrakentajilla on huomattavasti isommat lihakset?:D
Jostain syystä treenit ovat kuitenkin kehittyneet monijakoisempaan suuntaan ajan myötä.
Tuo treenien kehittyminen monijakoisempaan suuntaan jotunee siitä, että ammattilaistason kehonrakentajat treenasivat noilla monijakoisemmilla ohjelmilla. Ero kuitenkin tässä on se, että lääkeaineilla voidaan pitää anabolinen tila yllä pidempään, kun natikkana. Natikkana reenatessa lihas palautuu esim. 4-jakosen ohjelman rääkistä nopeammin kuin itse hermosto. Lihaksen palautuminen kestänee sen 2-3 päivää, jonka jälkeen lihas olisi taas valmis reenattavaksi, mutta hermosto ei. Optimaalisempaa onkin treenata tiheämmällä frekvenssillä, ja näin ollen ikään kuin maksimoida lihaskasvu. Toki tuota ei voi kaikkiin soveltaa, vaan joillekkin ne 4- ja 5-jakoiset sopivat paremmin.
Helppohan se oli alkaa treenaamaan samaan tyyliin kun ammattilaiset ajattelematta kuitenkaan syvällisemmin, mitä kaiken takana onkaan.
Tästä varmaan onkin sit yllinkyllin tarkennettavaa, koska mun tietämys on mitä on ja näin ollen vastauskin on hieman suppeahko.
Vaikuttiko noihin +50 vuotta sitten treenanneihin paljon tuon ajan fyysisemmät työt, ruokavalio yms?Fyysisellä työllä melko harva mitään kehonrakennusmielessä lihaksikasta fysiikkaa rakentaa, ja nykyisin varsinkin länsimaissa keskivertokansalaiset kykenevät syömään huomattavasti runsaammin ja monipuolisemmin kuin 50+ vuotta sitten. Jostain syystä treenit ovat kuitenkin kehittyneet monijakoisempaan suuntaan ajan myötä.Jostain syystä ei tarkoita, että tuo syy olisi järkevä tai kehitystä eteenpäin vievä. Yksi olennaisimmista syistä on mestareiden sokea kopiointi, jota käsittelen alempana, mutta muutenkin syitä on mielestäni monia. Ensinnäkin 50+ vuotta sitten salien varustelu oli kovin karua ja niukkaa, eikä tarjolla edes ollut kovinkaan paljon liikevaihtoehtoja, vaan treenit piti rakentaa pitkälti raskaista moninivelliikkeistä levytangolla ja kenties käsipainoilla. Harjoituslaitteet olivat äärimmäisen yksinkertaisia, eikä niitä ollut kuin korkeintaan pari hassua salia kohden. Salitreenaajiakin oli paljon pienempi määrä kuin nykyisin, eikä saleja ollut välttämättä edes joka kaupungissa, mutta ne ihmiset, jotka salille syystä tai toisesta päättivät lähteä treenaamaan, ottivat homman tosissaan ja treenasivat kunnolla, tavoitteellisesti. Koska saleja oli niin vähän, koostui salien kävijäkunnatkin sitten näistä tyypeistä, jotka oikeasti halusivat treenata, ja tämä ilmapiiri ruokki tavoitteellista treeniasennetta.
Nykyisin tilanne on täysin erilainen: saleja saattaa olla kymmenkuntakin neliökilometrin sisällä, ja jopa kellarisalien imagossa olevat "old school" -treenisalit ovat varustelultaan aivan eri luokkaa kuin mikään sali 50 vuotta sitten. Laitteita löytyy joka lähtöön, ja liikevalikoimat ovat mahdollisuuksiltaan lähes loputtomat. Myös salitreenaajien lukumäärä on kasvanut räjähdysmäisesti 50 vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna, sillä maailman yleisin yksittäinen liikuntamuoto on kuntosaliharjoittelu. Nykyisin keskivertosalitreenaaja ei ole bodari tai edes urheilija, vaan täysi tavis, jolle kuntosaliharjoittelu on keino "pysyä kunnossa". Tällaiselle tavistreenaajalle kuntoilun mukavuus ja mielekkyys on usein jopa tärkeämpää kuin sen tuloksekkuus, sillä maailma on pullollaan trendikkäitä ja hauskalta kuulostavia kuntoiluvaihtoehtoja.
Kun tämän eron aikakausissa ottaa huomioon, en ihmettele lainkaan, että vanhoina aikoina treenattiin yksinkertaisemmilla mutta raskaammilla ohjelmilla, ja oltiin keskimäärin paljon kovemmassa kunnossa kuin nykypäivän kuntokeskuskansa on. Monijakoiset ohjelmat ovat hauskempia, mielekkäämpiä ja mukavempia kuin yksinkertaiset raskaisiin perusliikkeisiin pohjautuvat askeettiset ohjelmat, ja viimeisen 20-30 vuoden aikana kehonrakennuksen eliitti on yhä massiivisempine fysiikoineen esitellyt alan lehdissä monijakoisia ohjelmiaan (jotka ovat kylläkin raskaasti toteutettuina varsin soveltuvia geneettisille lahjakkuuksille / roinankäyttäjille / erittäin pitkälle edistyneille treenaajille). Koska kuntosaliharjoittelun saralla ei ole varsinaisen voimailun (voimanosto, painonnosto, eri urheilulajien suorituskyvyn nostamiseen tähtäävä voimaharjoittelu) ulkopuolella oikeastaan minkäänlaista keskittynyttä valmennuskulttuuria tai -organisaatiota, hankkii tavallinen salitreenaaja ohjelmansa ja treenitietämyksensä edelleen pitkälti alan lehdistä ja päätyy useimmiten omaksumaan monijakoisen treenin.En usko suurimmaksi syyksi 1958 tullutta Ciban tuotosta, sillä noita juttuja on ollut kuitenkin liikenteessä 1900-luvun alkupuolelta asti.Tuo nyt ei oikeasti ole kovinkaan pätevä argumentti, sillä kun puhutaan keskivertotreenaajista eikä esim. kilpabodareista, on ylivoimaisesti suurin osa naturaaleja. Ja tuolla roinankäytön yleistymisellä viimeisen ~30 vuoden aikana en ole koskaan viitannut huippujen käyttöön (koska huipputasolla oletettavasti roinaa on käytetty molempina aikakausina, nykyisin toki paljon enemmän), vaan perustreenaajien/ei-kilpailijoiden keskuudessa levinneeseen roinaukseen. 50+ vuotta sitten useimpien tekstien mukaan roinaa käytettiin kehonrakennuksessa lähinnä huipputasolla, käytännössä siis kovimmalla kilpatasolla. Viimeisen ~30 vuoden aikana roinankäyttö on kuitenkin levinnyt melko laajalle pelkkien kilpapiirien ulkopuolellekin, ja tänä päivänä suurin osa roinankäyttäjistä on vain harrastajatreenaajia, eikä kilpailijoita.
Kuitenkin se roinankäyttö on nykyisin myös kilpailutasolla aivan eri luokkaa kuin 50+ vuotta sitten, ja koska keskivertosalitreenaajat ottavat yleensä mallia lehdissä komeilevien kilpabodareiden ohjelmista, on vain luonnollista, että monijakoisilla ohjelmilla treenanneiden kemiallisesti tehostettujen mestareiden treenityylit ovat viimeisen 20-30 vuoden aikana levinneet myös naturaalitreenaajien keskuuteen, vaikka ne eivät todennäköisesti olekaan se optimaalisin treenitapa keskivertonaturaaleille.Intensiteetti on kehitettävissä siinä kuin sarjapainotkin, mikäli pää kestää. Ei ihminen pysty koskaan saamaan kaikkia tehoja irti kropastaan tuossa mielessä.Puhut nyt teoreettisen suuruisista edistyksistä intensiteetissä, sillä esimerkiksi 10 toiston maksimipainolla tehtäessä vaikkapa se tasan 10 toistoa on sarjan "intensiteetti" (oikeasti termi intensiteetti viittaa treenipainojen suhteelliseen osuuteen ykkösmaksimista, mutta bodauspiireissä samaista termiä on jostain syystä totuttu käyttämään treenin kovuuden kuvaamiseen) jo kohtuullisen korkealla, esimerkiksi 80 prosentin luokkaa. Tuohon saadaan päälle loput 20% käyttämällä kaikenlaisia tehokeinoja niin kauan, kunnes liikkeeseen osallistuvien lihasten toimintakyky on hetkellisesti nolla, eli niitä ei kyetä enää liikuttamaan. Tällaiseen sarjaintensiteettiin päästään omien kokemusteni perusteella hyvin nopeasti jos sitä intensiteettiä tosiaan halutaan kasvattaa, mutta tuon jälkeen on yksittäisen sarjan kohdalla käytännössä mahdotonta enää lisätä intensiteettiä. Ja yksittäisen treenin tasolla tuo käytännössä maksimaalinen intensiteetti saavutetaan myös melko nopeasti, minkä jälkeen ylimääräiset lisäykset treeni-intensiteettiin ovat lähinnä marginaalisia. Sen jälkeen kun vedetään esim. 20 pudotussarjan jalkatreeni pakkotoistoin ja kaikin mahdollisin maustein, kuinka paljon luulet tuohon intensiteettitasoon voitavan vielä prosenteissa laskettuna lisätä? 0.1% 0.2%?
Teoriassahan jopa promillen sadasosan parannus on siltikin parannus, mutta miksi kukaan haaskaisi aikaansa ja hermojaan (kirjaimellisesti, intensiteettitreeni kun rasittaa ensisijaisesti hermostoa eikä varsinaisesti lihaskudosta sen enempää kuin esim. intensiteetiltään maltillisempi volyymitreeni) siihen, että yrittää treenata vieläkin kovempaa kuin edellisellä kerralla, jolloin treenin aikana tuli jo oksennus 3 kertaa ja taju lähti kankaalle 2 kertaa? Se intensiteettitason parannus voi tuohon verrattuna olla tosiaan enää aivan naurettavan pientä luokkaa, mutta esimerkiksi sarjapainoja voidaan kasvattaa yli kymmenen prosenttia vuodessa vaikka kuinka kauan.
Ja muutenkin lienee varsin selvää, että vaikka joka ikinen viikko saataisiin vaikka treenattua sen verran kovempi ja brutaalimpi treeni kuin edellisellä viikolla, että treeninaikaisten oksennusten lukumäärä kasvaa vuodessa vaikkapa kahdesta kymmeneen, on silti tällaisellakaan "treenin kovuus on kaikki kaikessa" -tyylillä turha odottaa pidemmän päälle kehitystä, jos sarjapainot pysyvät koko ajan ennallaan. Juuri tästä syystä en näe silkan treeni-intensiteetin ihannointia ja tuijottelua melkeinpä minkään arvoisena, vaikka muutaman viikon välein onkin pidemmän päälle varmasti hyvä herätellä myös hermostoa kovilla failuretreeneillä.Kuitenkin kehonrakentajilla on huomattavasti isommat lihakset?:DKuten aiemmissakin tapauksissa, en puhunut nyt kilpatason huipuista (koska kilpatason huipuilla ei yleensä ole paljoakaan yhteistä keskivertonaturaalitreenaajien kanssa), vaan ihan normaaleista aktiivisista harrastajista. Voimanoston harrastajista verrattuna saleilla nähtäviin bodytreenaajiin. Huippubodareilla on tietysti enemmän lihasta kuin huippuvoimanostajilla (vaikka tähänkin löytyy poikkeuksia), mutta väittäisin normiharrastajien kohdalla asian olevankin sitten päinvastoin. Aktiivisella voimanoston keskivertoharrastajalla on todennäköisesti enemmän lihasmassaa kuin aktiivisella keskivertobodytreenaajalla.
Megamies
13.01.2008, 12:41
Miten jos lähdetään tarkastelaam esim. CBB eri pituusluokkien kärki kolmikkoa niin miten jakaantuu, miten kukin reenaa. Viekö tää 2-jakoinen lihat 2 kertaa viikossa läpi voiton?
Classic bodybuilding, miehet – 178 cm
1. Teemu Isoaho 2-jakoinen
2. Mika Antikainen
3. Jonny Envik, Pietarsaari
Classic bodybuilding, miehet + 178 cm
1. Peter Wilenius
2. Toni Kari, Helsinki
3. Voitto Suosaari, Längelmäki
Teemulla nyt ilmeisesti tuo 2-jakoinen.
Fyysisellä työllä melko harva mitään kehonrakennusmielessä lihaksikasta fysiikkaa rakentaa, ja nykyisin varsinkin länsimaissa keskivertokansalaiset kykenevät syömään huomattavasti runsaammin ja monipuolisemmin kuin 50+ vuotta sitten.
Ruokavaliolla tarkoitan lähinnä sitä mistä se treenaajilla koostui (ruoka-aineet) ja fyysinen työ näyttäisi oman näkemän perusteella ainakin vaikuttavan voimiin/fysiikkaan tiettyyn pisteeseen asti positiivisesti.
Koska saleja oli niin vähän, koostui salien kävijäkunnatkin sitten näistä tyypeistä, jotka oikeasti halusivat treenata, ja tämä ilmapiiri ruokki tavoitteellista treeniasennetta...
...Nykyisin keskivertosalitreenaaja ei ole bodari tai edes urheilija, vaan täysi tavis, jolle kuntosaliharjoittelu on keino "pysyä kunnossa". Tällaiselle tavistreenaajalle kuntoilun mukavuus ja mielekkyys on usein jopa tärkeämpää kuin sen tuloksekkuus, sillä maailma on pullollaan trendikkäitä ja hauskalta kuulostavia kuntoiluvaihtoehtoja.
Nämä ovat juuri niitä syitä mikä erottaa nykyiset ja vanhat keskivertotreenaajat. En jaksanut lähteä niitä sen kummemmin erittelemään edellisessä postissa, koska homma on aika selvä. Jos nykyään tavoitteet on muualla (ihmiset eivät halua lihaa vaan, "pysyä kunnossa") niin ei niitä fysiikoita synny millään ohjelmalla. Mutta en usko, että nykyään kovaa treenaavat ovat juurikaan sen pienempiä kuin ennenkään, todennäköisesti he ovat isompia. Huipulla tuo ero sitten onkin "vähän" isompi.
Kun tämän eron aikakausissa ottaa huomioon, en ihmettele lainkaan, että vanhoina aikoina treenattiin yksinkertaisemmilla mutta raskaammilla ohjelmilla, ja oltiin keskimäärin paljon kovemmassa kunnossa kuin nykypäivän kuntokeskuskansa on.
Avainsana on tuo "raskaammilla". Mikä on lähes poikkeuksetta syy siihen, että ohjelma toimii, ei jako.
massiivisempine fysiikoineen esitellyt alan lehdissä monijakoisia ohjelmiaan (jotka ovat kylläkin raskaasti toteutettuina varsin soveltuvia geneettisille lahjakkuuksille / roinankäyttäjille / erittäin pitkälle edistyneille treenaajille).
Kyllä nuo ohjelmat toimii aivan varmasti muillakin, edellytyksenä toki, että niitä toteutetaan myös käytännössä oikein.
"Koska kuntosaliharjoittelun saralla ei ole varsinaisen voimailun (voimanosto, painonnosto, eri urheilulajien suorituskyvyn nostamiseen tähtäävä voimaharjoittelu) ulkopuolella oikeastaan minkäänlaista keskittynyttä valmennuskulttuuria tai -organisaatiota, hankkii tavallinen salitreenaaja ohjelmansa ja treenitietämyksensä edelleen pitkälti alan lehdistä ja päätyy useimmiten omaksumaan monijakoisen treenin."
Jos tavis sijoittaisi vielä muutan euron siihen, että joku asiansa osaava opettaisi heidät treenaamaan oikein voisi tuloksia syntyä toiseen tapaa. Edelleenkään en usko, että ongelma on ohjelma vaan se kaikki muu.
50+ vuotta sitten useimpien tekstien mukaan roinaa käytettiin kehonrakennuksessa lähinnä huipputasolla, käytännössä siis kovimmalla kilpatasolla.
Ja monet noista teksteistä on kirjoittanut joku hännystelijä, joka kertoo huomionkipeänä mitä tahansa, jos vaan saa edes vähän arvostusta osakseen. Kun piirit on ollut pienet ja tietämystä oli vähän, saattoi kaikenlaista sattua. En tiedä kuka teki ja mitä teki, tai tekikö kukaan mitään. Enkä viitsi niitä sen enempää spekuloidakaan. Pointtina oli vain se, että juttuja on ollut olemassa noin 100 vuotta ja niiden vaikutus ohjelmiin alkoi näkyä vasta 20-30 vuotta sitten? Itse en usko tuohon.:)
Kuitenkin se roinankäyttö on nykyisin myös kilpailutasolla aivan eri luokkaa kuin 50+ vuotta sitten, ja koska keskivertosalitreenaajat ottavat yleensä mallia lehdissä komeilevien kilpabodareiden ohjelmista, on vain luonnollista, että monijakoisilla ohjelmilla treenanneiden kemiallisesti tehostettujen mestareiden treenityylit ovat viimeisen 20-30 vuoden aikana levinneet myös naturaalitreenaajien keskuuteen, vaikka ne eivät todennäköisesti olekaan se optimaalisin treenitapa keskivertonaturaaleille.
Vaikka kahdella treenaajalla on paperissa sama teksti ei se tarkoita, että he tekevät asiat samoin. Eli ei niinkään ohjelma vaan käytännön toteutus. Optimaalisiin en usko.
Se intensiteettitason parannus voi tuohon verrattuna olla tosiaan enää aivan naurettavan pientä luokkaa, mutta esimerkiksi sarjapainoja voidaan kasvattaa yli kymmenen prosenttia vuodessa vaikka kuinka kauan.
Ajatuksemme tässä asiassa poikkeavat toisistaan aika paljon. En ensinnäkään laske tuohon mukaan mitään tehokeinoja (eivätkä oksennuksetkaan kuulu kuvaan millään tapaa), vaan ainoastaan sen yhden sarjan. Kyse on enemmänkin siitä, että kehosta kyetään ottamaan koko ajan enemmän irti. Mutta homma menee sen verran monimutkaiseksi, ja helposti väärin ymmärrettäväksi, että en ala siitä edes sen enempää puhumaan.
"treenin kovuus on kaikki kaikessa" -tyylillä turha odottaa pidemmän päälle kehitystä, jos sarjapainot pysyvät koko ajan ennallaan.
Kun kehosta otetaan enemmän irti nousevat myös painot samalla. Miten kehosta otetaan enemmän irti, jos joka treenissä tehdään 10x100kg (tekniikan yms. pysyessä samana).
Kuten aiemmissakin tapauksissa, en puhunut nyt kilpatason huipuista (koska kilpatason huipuilla ei yleensä ole paljoakaan yhteistä keskivertonaturaalitreenaajien kanssa), vaan ihan normaaleista aktiivisista harrastajista. Voimanoston harrastajista verrattuna saleilla nähtäviin bodytreenaajiin. Huippubodareilla on tietysti enemmän lihasta kuin huippuvoimanostajilla (vaikka tähänkin löytyy poikkeuksia), mutta väittäisin normiharrastajien kohdalla asian olevankin sitten päinvastoin. Aktiivisella voimanoston keskivertoharrastajalla on todennäköisesti enemmän lihasmassaa kuin aktiivisella keskivertobodytreenaajalla.
Kilpailevalla kehonrakentajalla on pääsääntöisesti enemmän lihaa kuin kilpailevalla voimanostajalla. Harrastelijavoimailijoita ja bodareita on paha vertailla keskenään ihan sellaisenaan, sillä nuo ryhmät tuppaavat sotkemaan hommia sekaisin aika huolella. Kahdesta treenaajasta kovempaa treenaavalla on usein myös isommat lihakset, oli ohjelma sitten mikä tahansa (olettaen, että muut asiat on kunnossa).
Miten jos lähdetään tarkastelaam esim. CBB eri pituusluokkien kärki kolmikkoa niin miten jakaantuu, miten kukin reenaa. Viekö tää 2-jakoinen lihat 2 kertaa viikossa läpi voiton?Luulisi että jo kaikkien tässä threadissa olleiden selvennysten jälkeen olisi päivänselvää, että yleisesti treeniohjelmien/-tyylien/-jakojen keskimääräisestä paremmuudesta keskivertotreenaajien keskuudessa puhuttaessa ei ole paskankaan merkitystä sillä, kuinka lahjakkaat erittäin pitkälle edenneet yksittäistapaukset treenaavat. Lisäksi bodykilpailuissa pärjääminen ei ole sama asia kuin lihasmassan kasvatuksessa pärjääminen. Tietenkin lihasmassa on suuri osa lajia, mutta muilla tekijöillä (kireys, rakenne, symmetria, lihasten malli, poseeraus) on yhteensä jopa suurempi vaikutus kilpailijan sijoitukseen, kuin pelkällä lihasmassalla. Hyvänä esimerkkinä esim. pitkän sarjan sijat 1-2: Toni Karilla oli syksyn kisoissa oikeasti aivan helvetisti enemmän lihasta kuin Petterillä, mutta Petterillä on ehkä kaikkien aikojen kovin rakenne mitä on suomalaisilla bodylavoilla koskaan nähty, ja kireys oli lisäksi selkeästi kovempaa luokkaa kuin Tonilla (jolla mm. etureidet aika pehmeät viime vuoteen verrattuna). Lisäksi Petteri voitti overallkisassa Teemun, vaikka Teemulla on myös enemmän lihasta kuin Petterillä (joka muuten myös treenaa kropan läpi 2x viikossa).Mutta en usko, että nykyään kovaa treenaavat ovat juurikaan sen pienempiä kuin ennenkään, todennäköisesti he ovat isompia. Huipulla tuo ero sitten onkin "vähän" isompi.Itse taas väittäisin vanhoina aikoina kovaa treenanneiden keskivertonaturaalien olleen lihaksikkaampia kuin nykypäivänä. Koska tästä ei kuitenkaan mitään luotettavaa vertailudataa löydy, jää tämä asia (monien muiden joukossa) mielipide-eroksi.Avainsana on tuo "raskaammilla". Mikä on lähes poikkeuksetta syy siihen, että ohjelma toimii, ei jako.Jossakin määrin. Mutta kuten olen jo tässä artikkelissani kohtalaisen seikkaperäisesti selittänyt, soveltuu vähäjakoinen ja yksinkertainen treeni keskimäärin huomattavasti paremmin raskaaseen perustreeniin kuin monijakoiset ohjelmat:
http://www.fast.fi/index.php?mid=501&a=show&id=330
Vaikka millä tahansa jaolla on MAHDOLLISTA treenata tuloksekkaasti ja raskaasti, soveltuvat yksinkertaiset ohjelmat ja jaot tuohon kuitenkin keskimäärin paremmin kuin monijakoiset ohjelmat.Kyllä nuo ohjelmat toimii aivan varmasti muillakin, edellytyksenä toki, että niitä toteutetaan myös käytännössä oikein.En ole edelleenkään missään vaiheessa väittänyt, että jokin ohjelmatyyppi ei toimisi lainkaan jollakin treenaajaryhmällä. Melkeinpä mikä tahansa treenitapa voi toimia kenellä tahansa ainakin jonkin aikaa, mutta tässä ei ole missään vaiheessa ollut tuosta kyse, vaan siitä, mikä on keskimäärin se todennäköisesti toimivin tapa treenata keskivertonaturaalille.Edelleenkään en usko, että ongelma on ohjelma vaan se kaikki muu.Sinä et usko, minä taas uskon. Koska absoluuttista tutkimustietoa näin kompleksista aiheesta olisi ylipäätään aika mahdotonta edes saada, jää tämäkin asia mielipide-eroksi.Ja monet noista teksteistä on kirjoittanut joku hännystelijä, joka kertoo huomionkipeänä mitä tahansa, jos vaan saa edes vähän arvostusta osakseen.Milläköhän perusteella näin väität? Olen nimittäin lukenut samansuuntaista juttua sekä ulkopuolisilta historioitsijoilta, että kilpailijoilta itseltään.Pointtina oli vain se, että juttuja on ollut olemassa noin 100 vuotta ja niiden vaikutus ohjelmiin alkoi näkyä vasta 20-30 vuotta sitten? Itse en usko tuohon.:)Kuinkahan monta kertaa tämä pitää vääntää rautalangasta? Roinan vaikutus yleisesti treenikulttuuriin edellyttää sen kohtalaisen laajamittaista käyttöä, sanotaan nyt tietynlaista kriittistä massaa. Esimerkiksi 50-60-luvuilla käyttö mitä todennäköisimmin rajoittui pitkälti kilpatasolle, kun taas esim. USA:ssa varsinkin vuoden 1977 (Pumping Iron ilmestyi, ja räjäytti kehonrakennuksen suuren kansan tietoisuuteen, aloittaen samalla kehonrakennuksen ja salitreenin laajamittaisen harrastajamäärien kasvun) jälkeen alkoi jopa Weiderin omissa lehdissä ilmestyä artikkeleita ja kirjoituksia siitä, kuinka roinankäyttö on harrastajamäärien kasvun myötä revennyt käsistä. Hyllystäni löytyy mm. Muscle & Fitness -lehden (aiemmin Muscle Builder & Power), numeroita lähes joka kuukaudelta vuosilta 1979-1990, ja lisäksi Musclemagin ja vuodesta 1983 lähtien myös Flexejä tiuhaan tahtiin, ja kun aikoinaan luin noita läpi numero numerolta, oli juuri mainitseminani vuosina melkoisen selkeä asteittainen muutos lehtien suhtautumisessa roinajuttuihin. Aluksi jopa esim. Mike Mentzer ja Arnold Schwarzenegger selittivät omasta käytöstään täysin avoimesti (Mentzer listasi jopa kisakuurinsa), mutta pikkuhiljaa kehonrakennuksen suosion lähdettyä kovaan kasvuun, alkoi lehtiin ilmestyä huolestuneita kirjoituksia siitä, kuinka normitreenaajatkin käyttävät saman tien myrkkyjä, ja kuinka laajalle tämä on nopeasti levinnyt. Tämä aikaskaala käsitti ihan vain pari vuotta, minkä jälkeen lehtien suhtautuminen roinajuttuihin muuttui melko radikaalisti: aiheesta tuli pitkälti tabu, ja aiemman hyväksyvämmän asenteen sijaan nyt jopa Arnold kirjoitti varoittavia juttuja siitä kuinka roinaa ei saisi käyttää, jne.
Kyllä se kilpailijakaartien ulkopuolinen laajamittainen roinankäyttö yleistyi vasta noina aikoina, ja sitä kautta se on myös kyennyt viimeisten vuosikymmenien aikana vaikuttamaan merkittävästi ihmisten harjoittelutottumuksiin.Kyse on enemmänkin siitä, että kehosta kyetään ottamaan koko ajan enemmän irti. Mutta homma menee sen verran monimutkaiseksi, ja helposti väärin ymmärrettäväksi, että en ala siitä edes sen enempää puhumaan.Ok, tuossa on sitten käsitysero koska itse ymmärrän tuon kropasta enemmän irtiottamisen nimenomaan suhteessa senhetkisiin voimatasoihin. Eli pelkkään treeni-intensiteettiin panostamisena.
Luulisi että jo kaikkien tässä threadissa olleiden selvennysten jälkeen olisi päivänselvää, että yleisesti treeniohjelmien/-tyylien/-jakojen keskimääräisestä paremmuudesta keskivertotreenaajien keskuudessa puhuttaessa ei ole paskankaan merkitystä sillä, kuinka lahjakkaat erittäin pitkälle edenneet yksittäistapaukset treenaavat.
Eli kannattaako minun siis kopioida sinun vai Jay Cutlerin ohjelma?:confused::D
Milläköhän perusteella näin väität?
Isot pojat kertoneet ja itse päätellyt. Nuo jutut kuuluu tämän homman luonteeseen, tiedät kyllä;):piis:
Kyllä se kilpailijakaartien ulkopuolinen laajamittainen roinankäyttö yleistyi vasta noina aikoina, ja sitä kautta se on myös kyennyt viimeisten vuosikymmenien aikana vaikuttamaan merkittävästi ihmisten harjoittelutottumuksiin.
Mutta ne ennen tuota aikaa treenanneet poikkesivat paljon tuosta uudesta kuntoilijaporukasta. Kuntosaliharjoittelu kokonaisuudessaan alkoi yleistyä vasta noihin aikoihin. Se mitä niissä pienissä piireissä ennen tuota tapahtui on mysteeri. Kuitenkin 70-80-luvulta asti saleilla lähes asuneet tutut treenaajat kertovat treenien kehittyneen monijakoisempaan suuntaan ihan muista syistä kuin aineiden takia (muutenkin tuo puoli saa ihan liikaa huomiota ja moni muu tärkeämpi asia jää sen jalkoihin). Pitää muistaa, että eivät ihmiset olleet silloin sen tyhmempiä kuin nykyäänkään. Kirjoja ja lehtiä oli vähemmän (netistä puhumattakaan), mutta ihmiset kokeilivat systeemejä aika paljon. Toimiva jäi käyttöön ja huonommin pelittävät hylättiin. Mutta tästäkään on vaikea sanoa mitään varmaa. Tarinoita on monia ja jokainen saa päättää itse mihin uskoo. Totuus on sitten tuolla jossain.:piis:
Eli kannattaako minun siis kopioida sinun vai Jay Cutlerin ohjelma?:confused::DNo voi helvetti :DTarinoita on monia ja jokainen saa päättää itse mihin uskoo. Totuus on sitten tuolla jossain.:piis:Niinpä, kaikki tästä aiheesta seuraamani ja käymäni keskustelut ovat jopa kovaksi äityneestä väittelystä huolimatta päätyneet loppujen lopuksi kiertämään ympyrää, koska mitään absoluuttista varmuutta "totuudesta" ei oikein ole esim. treenijakojen suhteen olemassakaan. On vain eri koulukuntia ja ajattelutapoja, joista paremmilla on yleensä vähintäänkin vankat perustelut takanaan.
Moikka, oon puntteja kolistellut jo kohta kahdeksanvuoden ajan. Lähinnä on tullut reenailtua 3-4 jakoisilla ohjelmilla ja ihan suht mukavasti on tullut kehitystäkin. Tosin omat murheenkryynit ovat etenkin juuri rinta ja kädet, toki myös olkapäihinkin tarvitsee panostaa lisää.
Erityisesti rinta on kaikista pahin, ei kasva sitten millään. Monella treenaamattomalla tyypillä on paljon kovempi rinta, kuin mulla. Myös voimatasot ovat ylä-kropassa surkeat.
Jalat/pohkeet/selkä taas kasvavat sen ihmeempää panostusta.
Viimeiseen kahteen vuoteen ei ole pahemmin kehitystä tullut, tuon yläkropan suhteen, ja ajattelin kokeilla 2-jakoista ohjelmaa, kun näyttää porukka sillä saavan ihan mukavia tuloksia. Kovasti kun tekisi mieli lavalle, niin pitäisihän sitä saada jotain näytettävääkin aikaiseksi.
Eli olisiko mitään suuntaa antavia vinkkejä perusohjelmaksi... Varmaan kannattaisi panostaa tuohon yläkroppaan.
Onko toi pakkikselta lainattu hulkin ehdottama ohjelma ihan ok...
Toimiiko 2-jakoinen ohjelma ihan hyvin, vaikka treenaisin vaan kolmesti viikossa?
Oisko ok juttu ottaa tuolla tavalla pari treeniä ja sitten yksi treeni rinnalle, käsille ja olkapäille?
Sitten jos työtilanne ym. jutut sallivat, niin mahdollisesti voisin kokeilla neljää treenikertaa viikossa. Etenkin kun kroppa ensin tottuisi.
Hieman on sulattelemista tässä 2-jakoisessa, niin on niin juurtunut siihen vanhaan tyyliin, mut eiköhän tää ala pikkuhiljaa valkenemaan:)
Kiitoksia jos joku vaivautuu jelppaamaan.
Esimerkiksi näin volyymit ovat tuossa kohdallaan:
1. Reidet, kädet
- Etureidet 6 sarjaa
- Takareidet 4 sarjaa
- Hauis 2 sarjaa
- Ojentaja 3 sarjaa
2. Selkä, rinta, olkapäät, pohkeet
- Selkä 5 sarjaa
- Rinta 3 sarjaa
- Olkapäät 4 sarjaa
- Pohkeet 3 sarjaa
Viittiskö joku pistää ihan perus kaks jakosen ohjelman missä olis viis reeniä viikossa ja kaikkia lihaksia tasapuolisesti...?
Megamies
28.02.2008, 19:54
Viittiskö joku pistää ihan perus kaks jakosen ohjelman missä olis viis reeniä viikossa ja kaikkia lihaksia tasapuolisesti...?
Ootko tuolta "postaa oma ohjelma" kattonu?
ok joo kyllä tuolta ihan hyvin näyttää löytyvän. yritin kyllä etsiä mutta en taida vaan osata:D onneksi kuitenkin joku osaa, kiitos megamiehelle, taas kerran:thumbs:
Miten jos lähdetään tarkastelaam esim. CBB eri pituusluokkien kärki kolmikkoa niin miten jakaantuu, miten kukin reenaa. Viekö tää 2-jakoinen lihat 2 kertaa viikossa läpi voiton?
Classic bodybuilding, miehet – 178 cm
1. Teemu Isoaho 2-jakoinen
2. Mika Antikainen
3. Jonny Envik, Pietarsaari
Classic bodybuilding, miehet + 178 cm
1. Peter Wilenius
2. Toni Kari, Helsinki
3. Voitto Suosaari, Längelmäki
Teemulla nyt ilmeisesti tuo 2-jakoinen.
Otetaan pieni nosto ja samalla herätellään tätäkin threadia :D
Megamieheltä mielestäni kerrassaan mahtava kysymys. Eihän tällaisesta voi pitkälle meneviä johtopäätöksiä vetää, mutta mielenkiintoisen kysymyksen heitti kyllä ilmaan ! :thumbs:
Jeps. Millaisella jaolla esimerkiksi Wilenius ja Kari tällä hetkellä treenaavat syksyn kisoihin? Wilenius kaiketi treenasi joskus 2-jakoisella, mutta miten tällä hetkellä?
CBB SM 2008
Classic bodybuilding, miehet – 178 cm
1. Timo Kiviniemi, Kuopio
2. Tuukka Heikkinen, Lieksa
3. Antti Savolainen, Klaukkala
Classic bodybuilding, miehet + 178 cm
1. Utti Hietala, Helsinki
2. Voitto Suosaari, Längelmäki
3. Markku Tikka, Turku
:D
Rautateemu
12.08.2009, 17:36
1. Teemu Isoaho 2-jakoinen
Teemulla nyt ilmeisesti tuo 2-jakoinen.
En tiedä mistä on repäisty. En ole treenannut 2-jakoisella kuin hetken. Mulla kun jalat kasvaa helposti, on polviongelmia ja selän kanssakin välillä, niin ei oikein osu nuo 2-jakoiset. Kannattais ottaa selvää, ennen kuin menee lätkimään edes sanaa "ilmeisesti".
Otetaan pieni nosto ja samalla herätellään tätäkin threadia
Megamieheltä mielestäni kerrassaan mahtava kysymys. Eihän tällaisesta voi pitkälle meneviä johtopäätöksiä vetää, mutta mielenkiintoisen kysymyksen heitti kyllä ilmaan !
Jeps. Millaisella jaolla esimerkiksi Wilenius ja Kari tällä hetkellä treenaavat syksyn kisoihin? Wilenius kaiketi treenasi joskus 2-jakoisella, mutta miten tällä hetkellä?
Ei ole Wilniuskaan treenannut 2-jakoisella. Toni on treenannut aina jaetuilla ohjelmilla mitä muistan. Kaikennäköistä 4-6-jakoista.
Kisoihin mennessä on eri juttu. Peter vaihtaa jakoa sen mukaan, miten palautuu ja jakaa treenejä useampiin kulutusta saadakseen korkeammaksi dieetillä. Toni treenaa aika samalla jaolla dieetillä ja offilla, ei niin suurta eroa.
Olen suunnitellut aloittavani syksyllä seuraavanlaista:
1. alakroppa - voima
2. yläkroppa - voima
3. lepo
4. jalat - hypertrofia
5. selkä rinta vatsa - hypertrof.
6.lepo
7. olkapäät ja kädet - hypertrof.
8. lepo ja alusta
Jos olette itse kokeilleet tälläistä sekajakoa, niin mitä huomioita olette tehneet liikevalikoimien, toistojen ja sarjojen suhteen?
Nuo voimatreenit on aiheuttanu itselle eniten mietintää. Liikevalikoimiksi olen ajatellu seuraavaa.
Yläkroppa
Penkki
Kulmasoutu
Pystypunnerrus seisten
Leuanveto
Alakroppa
SJMV/GM
Etukyykky/Takakyykky
Prässi
Pohjenousu
Pitäisikö alakroppa päiväksi ottaa vaan tietyt liikkeet, eikä kierrättää?
Ajatuksena olisi hankkia perusliikkeisiin voimaa toteuttamalla 5x5-metodia kursivoitujen osalta. Mietteitä?
MassFuture
23.08.2009, 13:17
Minä suosittelen 1-jakoista. Toimii paremmin kuin oisin olettanu.
Eli mie oon tehny silleesä, että.
1.clean and press 2 x 8
2.hack / prässi 2 x 12
3.pullover kp. rinnalle 2 x 8
4.penkki 2 x 6
5.hyvää huomenta 2 x 8, muistakaa kunnon lämmittelyt, ettei selkä ota damagea
6.hauis tangolla 2 x 8
Treenaa intensiivisesti niin saattaa tulla jopa tulosta.
Minä suosittelen 1-jakoista. Toimii paremmin kuin oisin olettanu.
Eli mie oon tehny silleesä, että.
...
Oot menny vaihtamaan 7-jakosesta (jonka postasit reilu 1.5kk sitten tänne (http://www.musclemarket.fi/forum/showpost.php?p=47941&postcount=327)) suoraan 1-jakoseen ohjelmaan? Ei vissiin oikeen iskenyt tuo 7-jakonen? :confused:
MassFuture
23.08.2009, 16:41
7-jakoinen oli hyvä, mutta siitä ei ollut juurikaan voimallista hyötyä ollenkaan, eikä se edesauta vapaaottelussa,, mitä suuremmat lihakset niin sitä enemmän tarvitsee happea, joka on pahaksi vaparissa, mutta kyllä mie treenaan massaa vaan vähän raaemmin kuin aikaisemmin. Suosin herra Leen ohjelmaa, koska siitä saa niin monta hyötyä, nopeutta ja voimaa, ja kestävyys juoksemalla ja painimalla. Mikä ettei , jos tekisin vaikka kuntopiirejä ei se haittaa varmaankaan tee. 7-jakoisessa myös se, että jos nyt tekisin sitä koulun ja muun ohella täyden työn keskellä niin tulisi pöönautti. Suosittelen niille, jotka voi käydä salilla 6-7 krt viikossa ja treenaa vain salilla, mutta ei mtn muuta vaankuin salia, saattaa muuten käydä liian työlääksi ja aika hifiä oli. Ottakaa, jos otatte 7-jakoisen niin vain muutama perusliike , vaikka tuleekin sille lihakselle yli viikon väli. Meinaan vaan, jos menee ylikuntoon niin välittäjäaineet menee paskaksi ja ei enää tee mieli treenata. Välttäkää sitä.
7-jakoinen oli hyvä, mutta siitä ei ollut juurikaan voimallista hyötyä ollenkaan, eikä se edesauta vapaaottelussa,, mitä suuremmat lihakset niin sitä enemmän tarvitsee happea, joka on pahaksi vaparissa, mutta kyllä mie treenaan massaa vaan vähän raaemmin kuin aikaisemmin. Suosin herra Leen ohjelmaa, koska siitä saa niin monta hyötyä, nopeutta ja voimaa, ja kestävyys juoksemalla ja painimalla. Mikä ettei , jos tekisin vaikka kuntopiirejä ei se haittaa varmaankaan tee. 7-jakoisessa myös se, että jos nyt tekisin sitä koulun ja muun ohella täyden työn keskellä niin tulisi pöönautti. Suosittelen niille, jotka voi käydä salilla 6-7 krt viikossa ja treenaa vain salilla, mutta ei mtn muuta vaankuin salia, saattaa muuten käydä liian työlääksi ja aika hifiä oli. Ottakaa, jos otatte 7-jakoisen niin vain muutama perusliike , vaikka tuleekin sille lihakselle yli viikon väli. Meinaan vaan, jos menee ylikuntoon niin välittäjäaineet menee paskaksi ja ei enää tee mieli treenata. Välttäkää sitä.
:rock:
vBulletin® v3.8.4, Copyright ©2000-2012, Jelsoft Enterprises Ltd.