Näytä koko versio sivusta : Lowcarbin vaikutukset kehossa
Taas kerran tässä lowcarbilla elellessäni huomaan kehossa omituisia asioita. Parin lowcarb-päivän (hh 115-130g/pv) jälkeen haukottelen taukoamatta, tuntuu että leuat ratkeaa. Väsyttää päivällä, mutta yöllä ei silti meinaa saada nukuttua ja herään joka aamu ennen kellonsoittoa. Uni on jotenkin kauhean herkkää ja kevyttä. Yöllä olen nähnyt omituisen paljon unia ja varsinkin painajaisia. Muistan, että näitä samankaltaisia oireita mulla on ollut aiemminkin dieetillä aina kun hiilarit on jossain tietyssä kohti - mutta en googlettelullakaan oikein saanut selvyyttä, mistä nämä asiat johtuvat.
Haluaisiko joku asiasta enemmän tietävä valaista asiaa hiukan syvemmältä? Hulkilta sainkin jo vähän valotusta, että tuo nukkumisen vaikeuteen liittyvä asia johtuu adrenaliinin ja noradrenaliinin tuotannon muutoksesta. Kaipaisin vielä jotain tarkempaa selitystä, mitä kehossa noin kokonaisuudessaan tapahtuu ja mitkä prosessit muuttuvat normaalista poikkeavaksi?
Kuuluuko näitä ns. oireita vaan kestää, vai kertovatko ne siitä että hiilarit ovat kuitenkin jollain ei-järkevällä välillä ja määrät kaipaisivat fiksausta johonkin suuntaan? Oma arvaukseni on, että en ehkä vielä ole löytänyt sitä itselleni optimaalisinta määrää hiilareissa näille lowcarb-päiville...
Rautateemu
10.09.2007, 09:34
Taas kerran tässä lowcarbilla elellessäni huomaan kehossa omituisia asioita. Parin lowcarb-päivän (hh 115-130g/pv) jälkeen haukottelen taukoamatta, tuntuu että leuat ratkeaa. Väsyttää päivällä, mutta yöllä ei silti meinaa saada nukuttua ja herään joka aamu ennen kellonsoittoa. Uni on jotenkin kauhean herkkää ja kevyttä. Yöllä olen nähnyt omituisen paljon unia ja varsinkin painajaisia. Muistan, että näitä samankaltaisia oireita mulla on ollut aiemminkin dieetillä aina kun hiilarit on jossain tietyssä kohti - mutta en googlettelullakaan oikein saanut selvyyttä, mistä nämä asiat johtuvat.
Haluaisiko joku asiasta enemmän tietävä valaista asiaa hiukan syvemmältä? Hulkilta sainkin jo vähän valotusta, että tuo nukkumisen vaikeuteen liittyvä asia johtuu adrenaliinin ja noradrenaliinin tuotannon muutoksesta. Kaipaisin vielä jotain tarkempaa selitystä, mitä kehossa noin kokonaisuudessaan tapahtuu ja mitkä prosessit muuttuvat normaalista poikkeavaksi?
Kuuluuko näitä ns. oireita vaan kestää, vai kertovatko ne siitä että hiilarit ovat kuitenkin jollain ei-järkevällä välillä ja määrät kaipaisivat fiksausta johonkin suuntaan? Oma arvaukseni on, että en ehkä vielä ole löytänyt sitä itselleni optimaalisinta määrää hiilareissa näille lowcarb-päiville...
Pienellä nostollakin voi olla vaikutusta, itsellä aivot jumitti, ja olin henkisesti väsynyt ja täytyi skarpata koko ajan.
Tuolla mun blogissa on juttu siitä, kuinka ainakin mulla liian matalat kalorit, muttei kuitenkaan pysyvä ketoosi, on huono vaihtoehto aivoille. Riippuu paljolti yksilöstä ja kulutuksesta, miten kroppa reagoi. Mulle tuli vaan käsittämättömän masentunut olo, eikä halunnut tehdä mitään.
http://www.fast.fi/?mid=561
Turun kisat lähestyy, ja mielialat ovat vaihdelleet ihan hyvästä todella p**kaan (rehellisesti sanottuna). Alkuviikosta koin kovista treenimääristä johtuen n. 150 gramman hiilareillakin ketoositilan, jossa ensin todella epämiellyttävästä masennustilasta liukui ällöttävään oloon ja näläntunne katosi lähes täysin. Tuossa masentuneessa tilassa tuntui, kuin kaikki olisi vain luurankoja ja kummituksia ympärilläni. Sen verta säikähdin, mutta myös aivot pelittivät, että tajusin nostaa hiilareita. Olo parani heti, ja nälkäkin tuli takaisin . Sen huomasi myös siitä, että palautusjuoman ja pienen hiilariaterian jälkeen oli aina hetken käsittämättömän hieno olo, ja siiten teki mieli järjettömästi hiilaria, vaikka kuivia kaurahiutaleita ilman sen kummempaa näläntunnetta. Rasvaa ja proteiinia kun söi, niin tuli pian aivojen jumitus + äkisti kumman masentunut olotila. Muutama tunti rasva+ proteiiniateriasta pieni euforian tunne höystettynä ällöllä olotilalla (ketoarvoja en mitannut, mutta luulen kropan olleen jo ketoosissa).
Pahinta oli tunne tuossa "rajatilassa", jossa aivoista loppui hiilihydraattien energia äkisti, ja tuli todella pelottavan masentunut olo. Tietysti olisi voinut ajaa kropan kunnolla ketoosiin, ja jättää vähätkin hiilihydraatit pois, mutta pelkkä ajatuskin kasvissyöjän ketoosidieetistä puistatti!
Huru-ukko
10.09.2007, 09:36
Varmasti jonkinlainen low-carb moderation olisi se sinun ja aika monen muunkin juttu. Kohtuudella ja erityistä huomiota hiilareiden laatuun kiinnittäen.
Lopultahan mekanismini low-carb kuviossa on kyse insuliiniaineenvaihdunnan manipuloinnista, ei vain hiilareiden määrästä.
Rautateemu
10.09.2007, 09:39
Varmasti jonkinlainen low-carb moderation olisi se sinun ja aika monen muunkin juttu. Kohtuudella ja erityistä huomiota hiilareiden laatuun kiinnittäen.
Lopultahan mekanismini low-carb kuviossa on kyse insuliiniaineenvaihdunnan manipuloinnista, ei vain hiilareiden määrästä.
Kyllä hiilihydraattien määrällä kulutukseen on aika suuri vaikutus, jos kroppa kuluttaa paljon treeneissä, ei aivoille jää hiilihydraatteja. Jos taas nautitaan kuitenkin hiilihydraatteeja jonkin verran, kropan ketoosi ei käynnisty kunnolla/ katkeaa aina hiilihydraattien saamisen jälkeen. "Insuliiniaineenvaihdunnan mainpuointi"? Mitä tarkoitat sillä?
Tai voisiko nuo kaikki edellä kerrotut muutokset johtua vain liian alhaisista kaloreista? Tietysti kehonrakentajan kisadieetti on ihan eri asia kuin normipunttaajan satunnainen miinuskaloreilla kiristely, mutta ainakin itsellä on sellainen kokemus että hiilareitten vähentämisen kestää paremmin jos kokonaiskalorit ei mene muuten kovin alas. Samoin siitä on ollut apua kun lisää aika reilusti rasvan osuutta menetettyjen hiilihydraattien tilalle.
Huru-ukko
10.09.2007, 10:08
Tällä manipuloinnilla tarkoitan kaikkien hittipoppi low-carb dieettien yhdistävää tekijää eli pyrkimystä rajoittaa insuliinin eritystä, lisäämällä rasvan osuutta energianlähteenä ja vähentämällä vastaavasti hiilareita. Näissä mainstream kohderyhmään suunnatuissa low-carb ideologioissa ei liikaa kaloreita lasketa:)
Täytyy toki muistaa, että huippu-urheilijan kulutus asettaa omat haasteensa hiilareiden määrän säätelyyn. Mielestäni low-carb -tyyppiset viritykset tuottavat parhaan tuloksen vähän liikkuvilla (ei paljon hiilareita tarvita). Lisäksi tuntuu, että low-carb saattaa olla vielä enemmän miesten kuin naisten juttu. Sopiiko rasva miehelle paremmin energialähteeksi, mene ja tiedä?
Selvennykseksi vielä: mua siis kiinnosti nimenomaan se, mitä ne prosessit ja reaktiot kehossa on fysiologisella tasolla, mitä lowcarb aiheuttaa. Ts. mitä tapahtuu, jos lowcarb toteutetaan optimaalisesti, ja mitä tapahtuu jos makrojen määrissä mennään niiden optimaalisten rajojen alle/ohi. Lienevät osaksi ainakin yksilöllisiä nuo määrät, mikä kenellekin sopii? Insuliiniin ja muihin hormoneihin lowcarbilla on takuulla vaikutuksensa, mutta minkälainen, noin tarkalleen ottaen ja miksi näin tapahtuu? Valmentajani mainitsi, että esim. tuo aamuherääminen johtuu siitä että stressihormonien taso on koholla heti aamusta. En silti ymmärrä, miksi? Mulle ei riitä, että tiedän, miten asia on - pitää ymmärtää syvemmin... :)
Heh, mitä enemmän lukee ja etsii tietoa, sitä enemmän menee sekaisin. :) Mutta Teemu, ehkä tuossa sun tilanteessasi oli juurikin kyse "insuliiniaineenvaihdunnan manipuloinnista" ainakin jollain tavalla (oliko se sitten nyt oikea tapa, who knows): kun hiilarimäärä oli liian pieni, ei insuliinia erittynyt riittävästi, jotta tryptofaania olisi päässyt kulkeutumaan soluihin asti ja näin serotoniinitason lasku aiheutti mielialan laskua. Tai jotain tällaista. Kunnon mutuilua. :D Eli kun nostit hiilarimäärää, manipuloit samalla insuliiniaineenvaihduntaa ja reaktio kääntyi taas toisin päin...
Mulla nyt ei ainakaan kyse ole liian matalista kaloreista, kun keskiarvo heiluu edelleen 1800 pinnassa ja tuo on hädin tuskin edes -500kcal kulutuksesta - teoriassa dieetin pitäisi karistaa n. puoli kiloa pois viikossa. Mielestäni tuo on mun kokoiselle kuitenkin aivan realistinen dieettitahti. Ja siis dieetin rytmitys päivien suhteen on tällä hetkellä 3 x 1600kcal (low carb) ja 1 x 2200kcal (mid/high carb). Pe-su oli nyt ekat 1600kcal päivät ja ihmeen lujaa tuo noinkin pieni (250kcal) tiputus päivittäisessä energiamäärässä tuntui. Hiilarimäärää pudotin ainoastaan n. 20g per päivä.
Mitään sen kummempaa "pelkoa" tai syytä mulla ei hh-määrän nostamiseen takaisin hiukan korkeammalle eli tuonne 140-150g tuntumaan kuin tämä: mietin, saanko sitten riittävästi proteiinia ja rasvaa mahdutettua ruokavaliooni noina matalina päivinä. Rasvoja en mielelläni alle 45g päivässä tiputtaisi. Proteiinimäärän pudotus taas ei tunnu hyvältä idealta, koska mitä alemmaksi protskun määrän pudotan, sitä kovempi on nälkä. Toisaalta... kumpi on pahempi, nälkä vaiko jatkuva haukottelu ja väsymys. ;)
Ehkä voisin ajatella jotain tällaista: treenipäivinä hh:t vähän ylemmäs ja protskut vähän alemmas, lepopäivinä protskut hiukan ylemmäs ja hh:t vähän alemmas... tai jotain vastaavaa. Mun nälänsietokyky on nykyään aivan naurettavan surkea, joten yritän manipuloida tätä ruokavaliotani sellaiseksi että pystyn elämään ilman, että otsasta alkaisi kasvaa tappi jo ensimmäisen lowcarb-päivän aikana. ;)
edit: No, pikkasen tuo manipulointiasia meni ohi sen mitä Huru-Ukko ilmeisesti meinasi... sou not!
Hardcore
10.09.2007, 10:43
siis kestää jonkin aikaa ennen kun kroppa tottuu muutokseen.
Lisäksi tuntuu, että low-carb saattaa olla vielä enemmän miesten kuin naisten juttu. Sopiiko rasva miehelle paremmin energialähteeksi, mene ja tiedä?
Sekä naisia että miehiä valmentaneena voin yhtyä tähän. Aika harvalle naiselle sopii vähähiilarinen ruokavalio. Lienee ihan luonnollinen ero miesten ja naisten välillä (hormonit, psyyke jne). Omakohtainen kokemukseni on, että naisilla pitäisi olla noin 50% energiasta hiilareita. Muuten tulee vaikeuksia, myös lähipiirille :warning:
Myös naisten punttitreenin pitäisi olla erilaista kuin miesten. Mutta siitä voisi avata oman ketjun.
Paljonko Faidra syöt/juot proteiinia päivässä?
Mielenkiintoisia väittämiä. Itse kun ainakin koen, että lowcarb/midcarb tuntuu omalle keholle paremmalta kuin esim. Vegen mainitsema 50% hiilareita -ruokavalio. :) Koittanut olen, mutta kroppa on ihan tööt ja treeniteho menee alamäkeä, kun nukkuisin vaan kaikki päivät. Ehkä ajan kanssa kehon hiilarinsietokyky muuttuu ja samalla kun lihas/rasvasuhde kehossa muuttuu edullisempaan suuntaan, myös hiilarinsietokyky paranee.
Syön proteiinia aika vaihtelevasti 140-200g päivässä, eli noin keskimäärin 160-170g/pv.
Hardcore
10.09.2007, 12:39
Sekä naisia että miehiä valmentaneena voin yhtyä tähän. Aika harvalle naiselle sopii vähähiilarinen ruokavalio. Lienee ihan luonnollinen ero miesten ja naisten välillä (hormonit, psyyke jne). Omakohtainen kokemukseni on, että naisilla pitäisi olla noin 50% energiasta hiilareita. Muuten tulee vaikeuksia, myös lähipiirille :warning:
Kyllä lowcarb sopii naisillekin.
http://www.nutritionandmetabolism.com/content/1/1/13
Mielenkiintoisia väittämiä. Itse kun ainakin koen, että lowcarb/midcarb tuntuu omalle keholle paremmalta kuin esim. Vegen mainitsema 50% hiilareita -ruokavalio. :) Koittanut olen, mutta kroppa on ihan tööt ja treeniteho menee alamäkeä, kun nukkuisin vaan kaikki päivät. Ehkä ajan kanssa kehon hiilarinsietokyky muuttuu ja samalla kun lihas/rasvasuhde kehossa muuttuu edullisempaan suuntaan, myös hiilarinsietokyky paranee.
Syön proteiinia aika vaihtelevasti 140-200g päivässä, eli noin keskimäärin 160-170g/pv.
Tuo 200 grammaa taitaa olla 80 kiloisen treenaavan miehen määrä (2,5 g per painokilo-kaavalla)? Oletko ihan varma, että tarvitset noin paljon (sinulla se tarkoittaa yli 3 g per painokilo)? Kuten tiedämme, ylimääräisestä proteiinista kun ei hyötyä ole. Kun sanoit, että 50% hiilareita väsyttää (myös liika proteiini väsyttää), tapahtuuko näin kaikkien hiilarien kanssa, esim. hedelmien? Ne kun toimivat ihan eri lailla kehossa kuin esimerkiksi pasta, leipä tai maltodekstriini/sokeri.
Omat kokemukseni naisten valmentamisesta ovat pikajuoksusta. Silloin treenit venähtivät toisinaan jopa 2 tuntisiksi (alkuverryttelyt, juoksua, punttia), joten energiaa kului (ja rasva myös paloi!). Me laskimme proteiinintarpeen rasvattomaan painoon naisilla, koska naiset olivat aina puolet miehiä "rasvaisempia".
Kyllä lowcarb sopii naisillekin.
http://www.nutritionandmetabolism.com/content/1/1/13
Varmasti sopiikin toisille, omat kokemukset ovat yleisurheilusta, jossa treenattiin määrällisesti paljon ja melko pitkiä harjoituksia. Koskaan ei tehty esim vain olkapäitä tai käsiä (pieniä lihasryhmiä) vaan suurin osa harjoituksista rasitti suuria lihasryhmiä tai koko vartaloa. Lo-carbilla pitkistä harjoituksista ei yksinkertaisesti tullut mitään. Ainoastaan kilpailukaudella, kun harjoiteltiin vähemmän, lo-carbia pystyi käyttämään muutaman viikon.
Oletko ihan varma, että tarvitset noin paljon (sinulla se tarkoittaa yli 3 g per painokilo)? Kuten tiedämme, ylimääräisestä proteiinista kun ei hyötyä ole.
En ole varma. :D Siksihän tässä testailenkin näitä juttuja ja haen edelleen sitä itselleni parhaiten sopivaa linjaa. Sen oon huomannut ainakin, että alle 150g proteiinia päivässä = järkyttävä nälkä. Ja kun jostain ne kalorit pitää ottaa. Rasvoja en oikein uskalla enää yli 70g nostaa, kun siitäkin tuli niin kauhea haloo - että ei nainen saa syödä noin paljon rasvaa! :lol: (Ja toisaalta, myös kokonaiskolesterolin nousu alkoi hiukan mietityttämään...)
Kun sanoit, että 50% hiilareita väsyttää (myös liika proteiini väsyttää), tapahtuuko näin kaikkien hiilarien kanssa, esim. hedelmien? Ne kun toimivat ihan eri lailla kehossa kuin esimerkiksi pasta, leipä tai maltodekstriini/sokeri.Hmm, en varmaan ole koskaan koittanut syödä niin, että hiilaria tulisi 50% kaloreista ja pääosin fruktoosista tmv. En siis voi sanoa, että tietäisin mitä tapahtuu. Toistaiseksi päätelmät liittyvät tärkkelys+fruktoosi -komboon (ja tietysti aterioilla oli myös aina proteiinia, tosin vähemmän kuin silloin kun hiilarit ovat matalalla).
Omat kokemukseni naisten valmentamisesta ovat pikajuoksusta. Silloin treenit venähtivät toisinaan jopa 2 tuntisiksi (alkuverryttelyt, juoksua, punttia), joten energiaa kului (ja rasva myös paloi!). Me laskimme proteiinintarpeen rasvattomaan painoon naisilla, koska naiset olivat aina puolet miehiä "rasvaisempia".Jos tuijottaisin rasvatonta painoa, niin varmaan se 100-110g proteiinia riittäisi mulle. Sen verran olen tuollaisilla määrillä yrittänyt elää, että tuloksena oli kuukauden aikana aivan järkyttävä väsymys, treenitehon tippuminen nollaan ja n. 5cm lisää hanurin ympärysmittaan. :lol: Toki tähän nyt liittyi sekin, että söin sitten n. 2500kcal/vrk, mutta tuo nyt ei ole suunnilleen kuin naurettavat 200kcal/vrk yli kulutuksen... jonka olisi kaiken järjen mukaan pitänyt mennä jo sitten lihasmassan kasvuun. Minen oikein ymmärrä. :hmm:
edit: Argh, thread on kyllä nyt karannut jo ties minne alkuperäisestä aiheesta. Mutta jos jollakin on siihen liittyvää tietoa - tai vaikka linkki tutkimukseen, mistä voin lukea noista fysiologisista muutoksista lowcarbin aikana, niin olisin kiitollinen.
Valmentajani mainitsi, että esim. tuo aamuherääminen johtuu siitä että stressihormonien taso on koholla heti aamusta. En silti ymmärrä, miksi?
Mä en taida sotkea itseäni tähän soppaan, vaikka hiilarirajoitteisella mennään jo viidettä tai kuudetta viikkoa. Aihe on toki mielenkiintoinen, mutta mun kokemukset tuntuvat taas eroavan niin paljon muiden vastaavista, että eipä hämmennetä jo ennestään sekaisia päitä yhtään enempää. Omat tarinat löytyvät blogista.
Mutta vastaus Faidran kyssään näistä stressihormonitasoista. Esim. kortisolilla on tietty vuorokausirytmi ihan luonnostaan. Päivän ensimmäinen ja suurin piikki osuu aamuun johonkin puolikasin ja kympin väliin. Tähän aikaan otetaan yleensä myös kortisolikokeet. Ja ajatuksena taustalla, että kortisoli auttaa heräämään alkavaan päivään; aamulla pitääkin olla vähän alert, jotta unihiekat karisee ja keho alkaa toimia. Päivän toinen piikki osuu klo 15-16 väliin ja viimeinen ~klo 20 paikkeille. Nämä kaksi myöhäisempää ovat huomattavasti pienempiä piikkejä (~3/4 aamun kortisolierityksestä).
Itse olen taistellut jo vuosia kortisoliongelmien kanssa. Jep, mä olen krooninen stressaaja ;). Nyt homma tuntuisi taas olevan hallinnassa ja sellaisilla ihan konkreettisilla metodeilla pyrin pitämään kortisolit aisoissa kuin syömällä ja välttämällä intensiivistä treeniä noihin aikoihin, jolloin kortisoli on jo luonnostaan koholla. Sekä ottamalla pienet nokoset klo 15-16, jos se vaan suinkin on mahdollista :)
Ei tainut Faidra vieläkään saada vastauksia, mutta josko edes jotain selkisi. Tuo vhh ja sen vaikutus kehon hormoneihin on mielenkiintoinen ja kohtuulaaja asia. Jos jossain vaiheessa enemmän aikaa löytyy, niin voin yrittää aktivoida pieniä harmaita sen osalta, mitä itselleni tuon viimeisimmän ylikunnon aikana aiheesta selvisi.
En ole varma. :D Siksihän tässä testailenkin näitä juttuja ja haen edelleen sitä itselleni parhaiten sopivaa linjaa. Sen oon huomannut ainakin, että alle 150g proteiinia päivässä = järkyttävä nälkä. Ja kun jostain ne kalorit pitää ottaa. Rasvoja en oikein uskalla enää yli 70g nostaa, kun siitäkin tuli niin kauhea haloo - että ei nainen saa syödä noin paljon rasvaa! :lol: (Ja toisaalta, myös kokonaiskolesterolin nousu alkoi hiukan mietityttämään...)
Jos jotain tämän keskustelun pohjalta voisi arvata (saatan olla väärässäkin), niin ehkä sinun kannattaisi naulata tuo proteiini 140-150 g:n tietämiin ja alkaa sovittaa siihen hiilarin ja rasvan määrää: Treenipäivinä enemmän hiilaria ja lepopäivinä vähemmän, aamulla ja päivällä ehkä enemmän ja illalla vähemmän jne... Rasvan minimimäärä lienee terveyden kannalta 50-60 gramman paikkeilla.
Oletko koskaan antanut vatsan levätä pitämällä täysin proteiinittomia päiviä? Siis juonut esim vain vihannes/hedelmämehuja paastonomaisesti.
Vielä Faidra sellainen juttu, että mä veikkaan, että noi sun tuntemukset eivät välttämättä johdu suoranaisesti low-carb -ruokavaliosta vaan elimistön stressistä (henkinen + fyysinen). Oletko pohtinut asiaa tältä kannalta? Kuvailemasi "oireet" nimittäin ovat kovin tuttuja itselleni näiltä high cortisol -kausilta... Koitappa ottaa tarkastelun alle ns. bigger picture sen sijaan, että keskittyisit vain yhteen osa-alueeseen ;)
Jos tuijottaisin rasvatonta painoa, niin varmaan se 100-110g proteiinia riittäisi mulle. Sen verran olen tuollaisilla määrillä yrittänyt elää, että tuloksena oli kuukauden aikana aivan järkyttävä väsymys, treenitehon tippuminen nollaan ja n. 5cm lisää hanurin ympärysmittaan. :lol: Toki tähän nyt liittyi sekin, että söin sitten n. 2500kcal/vrk, mutta tuo nyt ei ole suunnilleen kuin naurettavat 200kcal/vrk yli kulutuksen... jonka olisi kaiken järjen mukaan pitänyt mennä jo sitten lihasmassan kasvuun. Minen oikein ymmärrä. :hmm:
Tuohon vielä sen verran, että kyllähän se hanuri aina leviää naisilla jos syödään yli kulutuksen (miehillä leviää maha ja posket). Naisilla uskon bulkkaukseen vielä vähemmän kuin miehillä. Ainoa mitä syntyy on stressiä kun painoa pitää aikanaan hilata alas.
Olen huomannut, että urheilijat, jotka eivät liikaa mieti syömistään ovat tiukemmassa kunnossa kuin ne jotka miettivät sitä koko ajan. Lisäksi kannattaa muistaa, että nälkäkin on ihan normaaliolotila, ei siis kannata koko ajan vältellä näläntunnetta puputtamalla jotain.
En ole varma. :D Siksihän tässä testailenkin näitä juttuja ja haen edelleen sitä itselleni parhaiten sopivaa linjaa. Sen oon huomannut ainakin, että alle 150g proteiinia päivässä = järkyttävä nälkä. Ja kun jostain ne kalorit pitää ottaa. Rasvoja en oikein uskalla enää yli 70g nostaa, kun siitäkin tuli niin kauhea haloo - että ei nainen saa syödä noin paljon rasvaa! :lol: (Ja toisaalta, myös kokonaiskolesterolin nousu alkoi hiukan mietityttämään...)
Faidra, minulla ainakin kolesteroliarvot on parantuneet kun lisäsin ruokavaliossa tasapuolisesti kaikenlaisten rasvojen osuutta. Nykyään ostan kaupasta usein rasvaista lihaa oikein tarkoituksella koska sen vaikutukset kropassa on olleet pelkästään hyviä. Samaan ostoskassiin voi sitten laittaa kalaa ja oliiviöljyä toisenlaisten rasvojen saamiseksi. Tuo mainitsemasi 70g rasvaa antaa päivässä noin 600 kcal energiaa. Jos syöt dieetillä sen 1800 kcal niin rasvat on edelleen vain 30% päivän kaloreista. Monilla urheilijoilla rasvojen osuus nousee Low Carbilla jopa tasolle 40-50% päivän kaloreista. Et varmasti saa rasvojen lisäämisestä huonompia kolesteroliarvoja kun vaan käytät tasapuolisesti kaikenlaisia luonnollisesti ruuan mukana tulevia rasvoja!
Jos jotain tämän keskustelun pohjalta voisi arvata (saatan olla väärässäkin), niin ehkä sinun kannattaisi naulata tuo proteiini 140-150 g:n tietämiin ja alkaa sovittaa siihen hiilarin ja rasvan määrää: Treenipäivinä enemmän hiilaria ja lepopäivinä vähemmän, aamulla ja päivällä ehkä enemmän ja illalla vähemmän jne... Rasvan minimimäärä lienee terveyden kannalta 50-60 gramman paikkeilla.
Jos Faidran proteiinit olisi 150g ja rasvat noin 70g niin silloin kummastakin tulisi noin 30% päivän energiasta ja viimeinen kolmasosa jäisi hiilihydraateille.
Tuohon vielä sen verran, että kyllähän se hanuri aina leviää naisilla jos syödään yli kulutuksen (miehillä leviää maha ja posket). Naisilla uskon bulkkaukseen vielä vähemmän kuin miehillä. Ainoa mitä syntyy on stressiä kun painoa pitää aikanaan hilata alas.
Olen huomannut, että urheilijat, jotka eivät liikaa mieti syömistään ovat tiukemmassa kunnossa kuin ne jotka miettivät sitä koko ajan. Lisäksi kannattaa muistaa, että nälkäkin on ihan normaaliolotila, ei siis kannata koko ajan vältellä näläntunnetta puputtamalla jotain.
Vege, kuinka monta ateriaa päivässä sinun mielestäsi kannattaa syödä dieetillä? Yleinen suositus urheilijoille tuntuu olevan jopa 6 ateriaa päivässä, siis jos välipalatkin lasketaan aterioihin. Mä olen kokeillut kesästä lähtien enintään 4 aterian päiväsysteemiä ja se tuntuisi antavan virtaa tasaisesti aamusta iltaan.
Jos Faidran proteiinit olisi 150g ja rasvat noin 70g niin silloin kummastakin tulisi noin 30% päivän energiasta ja viimeinen kolmasosa jäisi hiilihydraateille.
Vege, kuinka monta ateriaa päivässä sinun mielestäsi kannattaa syödä dieetillä? Yleinen suositus urheilijoille tuntuu olevan jopa 6 ateriaa päivässä, siis jos välipalatkin lasketaan aterioihin. Mä olen kokeillut kesästä lähtien enintään 4 aterian päiväsysteemiä ja se tuntuisi antavan virtaa tasaisesti aamusta iltaan.
Ihan samanlaisia ajatuksia minulla tuosta rasvan, proteiinin ja hiilarin määrästä. Jos tiedossa on kovia treenipäiviä, esim. 1,5-2 tunnin treenejä, joita ainakin naiset pystyvät helposti tekemään totuttelun jälkeen, voisi hiilaria olla 50%.
Eikös Hulkki joskus kirjoittanut säätävänsä juuri hiilaria kulutuksen mukaan ja pitävän proteiinit ja rasvat suhteellisen tasaisena?
Monille miehille tuntuu dieetillä riittävän jopa vain 3 ateriaa päivässä + palkkari (ja mahdollisesti treenilataaja), jos proteiinia ja rasvaa on riittävästi per ateria. Naisilla saattaa verensokeri (ja mielialat) vaatia useampaa syöntikertaa, esim 5 kertaa. Tällöin tietenkin pitää syödä pienempiä annoksia.
Tästäkin taisimme kerran Hulkin kanssa jutella, siis 3-4 ateriasta päivässä miehille? Tarkennatko Hulkki tätä vähän, tietänet aiheesta enemmän...
Hei, saanko mäkin hämmentää tätä soppaa? :evil: Mites toi rasvojen vähentäminen? En ole rasvakammoinen, mutta omalla dieetillä nuo rasvat on pyörineet melkeinpä koko ajan sellaisessa ~30g:ssa. Tuo on tuntunut riittävän mm. sen perusteella, että kehon hormonitoiminta ja kuukautiset on pelittäneet normaalisti koko dieetin ajan.
Kyllä lowcarb sopii naisillekin.
http://www.nutritionandmetabolism.com/content/1/1/13
Vilkaisin tuota antamaasi linkkiä, siinä ei tainnut olla kyseessä urheilevat naiset, joten ei sopine tähän kohtaan todisteeksi high fat - lo-carbin toimivuudesta?
Rautateemu
10.09.2007, 23:24
Mikä muuten lasketaan "low carbiksi"? tietyn grammamäärän alittaminen, vai suhteellinen hiilihydraattien matala energiaosuus? Urheilevallahan alle 50% hiilarimäärät kokonaisenergiasta voidaan jo käsittää "low carbiksi". Mielestäni matalahkot hiilari voivat sopia Fitnessurheilijalle dieettiä varten, kun halutaan päästä rasvavarannoista tehokkaasti eroon, polttamatta lihasta. Jos hiilarin osuus on vaikkapa 30-40% kokonaisenergiasta, ja dieetin puolivälin jälkeen pystyisi syömään 2500kcal, olisis se n. 800-1000 kcal, eli 200-250g hiilaria. Ei mielestäni aivan kauhean vähän.
Rasvoja en oikein uskalla enää yli 70g nostaa, kun siitäkin tuli niin kauhea haloo - että ei nainen saa syödä noin paljon rasvaa! :lol: (Ja toisaalta, myös kokonaiskolesterolin nousu alkoi hiukan mietityttämään...)Kai olet tietoinen siitä, että hiilihydraatti on se ainoa ei-välttämätön makroravinne ihmisen elimistölle? Ihmiskeho koostuu pääasiassa (veden lisäksi) rasvasta ja proteiinista - hiilaria on ihmiskehossa vain hyvin pieni määrä (verensokeri + maksan glykogeeni + lihasten glykogeeni).
Korkeatkaan rasvamäärät ruokavaliossa eivät suoraan johda huonoihin kolesteroliarvoihin, vaan esimerkiksi ketogeenisen dieetin on tutkimuksissa havaittu jopa alentavan kolesteroliarvoja - tosin tämä liittynee enemmän siihen, että ketodieetillä kehosta poltetaan rasvaa ja tämä parantaa kolesteroliarvoja.
Toki jos syödään vain suuria määriä tyydyttyneitä rasvoja, voi tuo kolesterolikammo olla paikallaankin, mutta jos ruokavalion rasvat ovat suurimmaksi osaksi tyydyttymättömiä, on suuri päivittäinen rasvan määrä jopa hyödyllistä kolesterolitasoille.Eikös Hulkki joskus kirjoittanut säätävänsä juuri hiilaria kulutuksen mukaan ja pitävän proteiinit ja rasvat suhteellisen tasaisena?Tottakai, näin olen tehnyt jo useamman vuoden ajan. Eli ensin erottelen plussakalorijakson (bulkki) ja miinuskalorijakson (dieetti). Plussakaloreilla proteiinin ja rasvan tarve on pienempi, miinuskaloreilla taas hieman suurempi, mutta esimerkiksi 5 kuukauden pituisella plussakalorijaksolla en muuta keskimääräistä proteiinin määrää erityisemmin, vaan säädään kokonaiskalorit kohdalleen hiilihydraateilla. Sama homma pätee aika pitkälti miinuskaloridieetillä, eli jos vain mahdollista, pidän proteiinin ja rasvan määrät ennallaan ja nipistän kaloreita lähinnä hiilareista.
Lisäksi hiilihydraattien määrä riippuu hyvin paljon päivän aktiviteettitasosta. Dieetillä otan totaalilepopäivänä 120 g hiilaria, koska tämä on määrä jolla keho pysyy juuri poissa ketoosista. Treenipäivinä lisään tuohon 120 grammaan hiilareita sen mukaan, kuinka paljon treeniä ja liikuntaa kokonaisuudessaan tulee.Tästäkin taisimme kerran Hulkin kanssa jutella, siis 3-4 ateriasta päivässä miehille? Tarkennatko Hulkki tätä vähän, tietänet aiheesta enemmän...En nyt aivan tarkkaan muista missä yhteydessä tuosta ollaan puhuttu? Sukupuolieroista viis, tiheän ateriafrekvenssin tarve on lähinnä silloin, kun syödään suurin osa ajasta hiilihydraattia. Jos taas hiilaria tulee vain maltillinen määrä ja rasvaa vastaavasti enemmän, pysyy verensokeri paljon tasaisempana ja ateriaväli voi surutta olla pitkäkin.Mikä muuten lasketaan "low carbiksi"? tietyn grammamäärän alittaminen, vai suhteellinen hiilihydraattien matala energiaosuus?Itse käsitän low-carbin ei-ketogeenisenä, mutta ketogeenistä lähellä olevana ruokavaliona. Koska aivot kuluttavat vuorokaudessa 100 g glukoosia, tulisi jopa totaalilepopäivinä syödä sellainen 110-120 g hiilihydraattia, jotta kyseessä ei olisi (epätehokas) ketogeeninen dieetti. Tuohon kun lisätään päälle liikuntaa, nousee minimihiilarimäärä, jolla pysytään poissa ketoosista. Esimerkiksi Wileniuksen Peter eli Axelbred ihmetteli tuossa jokin aika sitten kun suussa on koko ajan yltiömakea maku (selkeä ketoosin merkki). Kysyin sitten, paljonko hiilaria ja treeniä päivän aikana tulee, ja Petteri oli tehnyt kolmea treeniä päivässä 120 grammalla hiilaria. Sanoinkin saman tien, että nuo treenimäärät polttavat jo suurimman osan tuosta 120 hiilarigrammasta, jolloin aivoille ei jää kuin ehkä 20-40 g glukoosia vuorokaudessa, ja kroppa on täten ketoosissa. Petteri osti sitten ketostixejä ja tulos olikin syvä ketoosi.
Itse käsitän low-carbin ei-ketogeenisenä, mutta ketogeenistä lähellä olevana ruokavaliona. Koska aivot kuluttavat vuorokaudessa 100 g glukoosia, tulisi jopa totaalilepopäivinä syödä sellainen 110-120 g hiilihydraattia, jotta kyseessä ei olisi (epätehokas) ketogeeninen dieetti. Tuohon kun lisätään päälle liikuntaa, nousee minimihiilarimäärä, jolla pysytään poissa ketoosista. Esimerkiksi Wileniuksen Peter eli Axelbred ihmetteli tuossa jokin aika sitten kun suussa on koko ajan yltiömakea maku (selkeä ketoosin merkki). Kysyin sitten, paljonko hiilaria ja treeniä päivän aikana tulee, ja Petteri oli tehnyt kolmea treeniä päivässä 120 grammalla hiilaria. Sanoinkin saman tien, että nuo treenimäärät polttavat jo suurimman osan tuosta 120 hiilarigrammasta, jolloin aivoille ei jää kuin ehkä 20-40 g glukoosia vuorokaudessa, ja kroppa on täten ketoosissa. Petteri osti sitten ketostixejä ja tulos olikin syvä ketoosi.
Tuo on muuten aika kiehtova juttu, ja varmaan kehon lihasmassan määräkin vaikuttaa siihen että kehonrakentajat tarvitsevat jo lepoaineenvaihduntaan noin 100 grammaa hiilihydraatteja. Monissa normiliikkujille suunnatuissa Low Carb suosituksissa puhutaan maagisesta 50-60 gramman rajasta, jonka alapuolella keho menisi ketoosiin.
En nyt aivan tarkkaan muista missä yhteydessä tuosta ollaan puhuttu? Sukupuolieroista viis, tiheän ateriafrekvenssin tarve on lähinnä silloin, kun syödään suurin osa ajasta hiilihydraattia.
Kerran puhuttiin ja mainitsit, että esimerkiksi se jenkki CBB-kisaaja (oliko se Norton?) syö suhteellisen harvoin (oliko se 3-4 ateriaa päivässä?). Voi olla, että muistan väärinkin.
Naisten aterioinnista sen verran, että teoriatasolla varmasti onkin noin että eivät tarvitse sen tiheämpää ruokailurytmiä kuin miehetkään, mutta käytännön valmennus osoitti ainakin oman kokemukseni mukaan muuta :)
En ole vielä koskaan kuullut, että lo-carb olisi pitkään (useita kuukausia) toiminut naisilla. Lo-carbilla tarkoitan, että hiilareita tulee 30% tai alle päivän kaloreista. Muutamia viikkoja se kylläkin toimii. Alin hiilarimäärä omilla valmennettavillani oli jossain 40-50% paikkeilla, jotta treeneistä saatiin täysi teho irti (ja että jaksoivat lisäksi elää normaalia elämää, opiskella jne).
Valmensin yleisurheilijoita, fitness-kisaaminen on oma maailmansa, ja siitä en ymmärrä oikeastaan mitään. Tai en ainakaan ymmärrä treenisysteemeitä, joita siellä käytetään (pienten lihasryhmien pumppaamista, lihotus-laihdutuskuureja jne..).
Jos lähtisin valmentamaan fitness-kisaajia, laittaisin heidät ensin tekemään kaksi-kolme vuotta raakaa perustreeniä; kyykkyä, prässiä, punnerruksia, leuanvetoja ja muita tehokkaista moninivelliikkeitä. Lisäksi juoksemaan (portaita, ylämäkiä) ja tekemään rajuja kuntopiirejä. Naiset pystyvät treenaamaan esim jalat 3 kertaa viikossa, kun siihen totutetaan. Siis kolme erilaista treeniä. Varmana rasva palaa ja muotoa tulee reisiin! Sama yläkropan kanssa...
Sorry, meni aiheen ohi, mutta kun oli pakko saada sanoa tuo:D
Muskle, mulla kolesteroliarvot nimenomaan nousi samalla kun nostin rasvan osuutta ruokavaliossa. Tammikuussa huono kolesteroli oli vielä normaalin rajoissa, mutta nyt loppukesästä se oli jo yli suosituksen. Tuona aikana olin nostanut rasvan määrää ruokavaliossa, mutta en kuitenkaan syömällä kovia rasvoja. Tasapuolisesti kaikkia. Hiukan harmittaa tää sen vuoksi, että itse olen jatkuvasti ajatellut, että ehkäpä rasvan määrän pitäminen korkeammalla mun ruokavaliossani voisi auttaa pitämään hormonitoiminnan normaalina myös dieetillä. Tähän asti kun ainakin on vaikuttanut siltä, että keho on seonnut joka dieetistä ihan totaalisesti ja palautteluun on mennyt kohtuuttoman paljon aikaa.
Hulkki, vaikka olen blondi, ymmärrän silti aika monta perusasiaa ravitsemuksesta (vaikka ei ehkä aina siltä vaikuta). ;) Ts. tiedän, että hiilarit eivät ole välttämättömiä. Sen vuoksihan mä mieluiten niistä lähdenkin aina nipistämään - kunnes aina jostain suunnalta älähdetään ja alan kyseenalaistamaan omat tekemiseni, hehe. Tällaista testailuahan tämä nyt toistaiseksi on, kun ei ole täsmällistä faktatietoa miten mikäkin juttu tuntuu omassa kropassa vaikuttavan... ja paljon menen kyllä myös ihan mutupohjalta. Ehkä perse edellä puuhun, who knows. Tiedänpähän sit ainakin mikä ei toimi, jos ei muuta.
Kun kalorimäärä dieetillä ei voi olla kovin kummoinen mun kokoisella ihmisellä, niin minkään ravintoaineen osuus ei myöskään ole erityisen korkea. Jos hiilareita haluaa pitää mukana 130-150g (520-600kcal) jotta en ole ihan muumio, tarkoittaa tuo että normaalina dieettipäivänä muille ravintoaineille jää 920-1000kcal. Normaali dieettipäivä on nyt siis se 1600kcal, koska pidän korkeammat kalorit+hiilarit joka 4. päivä -> tällä pyrin boostaamaan aina aineenvaihduntaa sen verran, että termogeneesi kiihtyy ja rasvanpoltto tehostuu kun ei mennä koko ajan tasakaloreilla ja matalilla hiilareilla. Jos rasvan määrän pitäisi edelleen tuolla 60-70 gramman tienoilla, jäisi proteiinille tilaa 370-460kcal eli grammoissa n. 90-115g, joka mielestäni varsinkin lowcarbilla on aivan liian vähän, kun hiilaria ei ole "suojaamassa" ja riskinä on, että keho muodostaa proteiinista glukoosia. Rasva kun taas ei käytännössä tee kehossa mitään - sen käsittely on kaikista ravintoaineista helpointa, niin mieluiten nipistän siitä hiukan (niin että määrä pysyy kuitenkin tarpeellisen määrän rajoissa). Proteiinin käsittely taas jo itsessään vaatii energiaa sekä pitää myös nälkää loitolla, joten sitä en ihan kamalan alas haluaisi lähteä tiputtamaan. Mä yritän nyt tässä löytää sellaista kultaista keskitietä, sen vuoksi olen pikkuisen pudottanut rasvamäärää (käytännössä keskiarvo on edelleen tuolla 50g tienoilla, jonka olettaisin olevan ihan ok määrä mun kokoiselle naiselle) ja pitänyt proteiinimäärän suhteellisen korkealla. Katsotaan mitä tällä saa aikaan, sittenpähän voin tulla tänne raportoimaan. ;) Saadaan käytännön tietoa niistä lowcarbin fysiologisista vaikutuksista, heh...
Vege, mä ainakin liputtaisin usean pienen aterian puolesta. Syyt ovat yksinkertaiset: jokainen ruokailukerta boostaa aineenvaihduntaa, pienet ateriakoot pitävät insuliininerityksen + ateriakohtaisen rasvamäärän kurissa, nälänhallinta on helpompaa, ravintoaineiden imeytyminen tehostuu (vrt. esim. 400g punaista lihaa vs. 150g punaista lihaa aterialla...). Ainakin lukemani & oppimani perusteella tässä jutussa tärkein pointti on kuitenkin tuo insuliininhallinta. En voi jotenkin uskoa, että esim. kolme ateriaa päivässä, vaikkapa 800kcal per ateria esim. 30/40/30-suhteilla syötynä voisi olla erityisen tehokasta rasvanpolton kannalta – paljon hiilaria ja rasvaa samalla aterialla, not good. Insuliinineritys tapissa + samalla runsaasti rasvaa kierrossa -> rasvan kertyminen, ei suinkaan rasvan palaminen...? Mutta kuten Hulkki tuossa kirjoitti, niin varmaan esim. ketolla asia on eri – runsasrasvainen ruoka ei edistä termogeneesiä (kun taas hiilaripainotteinen ruoka tekee niin, joten pienet ateriat boostaavat termogeneesiä useammin kuin muutama iso ateria päivässä), eikä vähähiilihydraattinen ruoka juurikaan vaikuta verensokeriin, ts. insuliinipiikkejä ei tule. Taas kerran... osa mutua, osa luettua, en voi sanoa varmaksi mikä on absoluuttinen totuus.
Tässä on kyllä menty nyt niin moneen otteeseen jo ohi aiheen, että pitäisi varmaan vaihtaa threadin nimeksi joku "yleistä lätinää ravinnosta", tai jotain. :D
Niin joo, Vege vielä tuosta sun mainitsemasta treenihommasta (olisko syytä tehdä tälle jutulle oma thread?): pitäisiköhän uskaltautua koekaniiniksi vastaavalle viritykselle. Siis että jalkoja kolmesti viikkoon eri menetelmillä... nyt kintut tulee n. joka viides päivä joko loikkien tai vetojen kautta, puntti on hetken pannassa mutta sekin otetaan mukaan kunhan ketarat vähän tottuu tähän nykyiseen meininkiin. Voisi olla kyllä erittäin mielenkiintoista koulia kroppa kestämään tuollaista menoa - sitten kun kunto olisi rautainen ja jalat palautuisivat moisesta rääkistä, olisi varmaan vapaaohjelmapuolellekin jo jotain annettavaa...
Rautateemu
11.09.2007, 10:07
Kerran puhuttiin ja mainitsit, että esimerkiksi se jenkki CBB-kisaaja (oliko se Norton?) syö suhteellisen harvoin (oliko se 3-4 ateriaa päivässä?). Voi olla, että muistan väärinkin. Korjaan nyt ennen kuin Hulkki tulee murisemaan:D. Norton kilpailee naturaalikehonrakennusliittojen kisoissa, joissa erona CBB:hen on pelkä painoluokat, kuten tavallisissa kehonrakennuskisoisssa. Ei pituus-painosuhteet, kuten CBB:ssä. CBB:ssähän vissiin kilpaillaan lähinnä Euroopassa. Anne vois tietää enempi?
Naisten aterioinnista sen verran, että teoriatasolla varmasti onkin noin että eivät tarvitse sen tiheämpää ruokailurytmiä kuin miehetkään, mutta käytännön valmennus osoitti ainakin oman kokemukseni mukaan muuta :)
En ole vielä koskaan kuullut, että lo-carb olisi pitkään (useita kuukausia) toiminut naisilla. Lo-carbilla tarkoitan, että hiilareita tulee 30% tai alle päivän kaloreista. Muutamia viikkoja se kylläkin toimii. Alin hiilarimäärä omilla valmennettavillani oli jossain 40-50% paikkeilla, jotta treeneistä saatiin täysi teho irti (ja että jaksoivat lisäksi elää normaalia elämää, opiskella jne).
Mä olen kyllä sitä mieltä kanssa, että tosissaan oikeasti urheilevan (myös Fitneksessä kisaava) kannattaa treenikaudella pitää nuo hiilarit väh. tuolla 40-50% tasolla, mutta dieetillä voisi ehkä vähän laskea ainakin tuosta 50%, jotta saisi proteiineille, ja myös rasvalle osuutta (ehkä tuo 30-40% + tankkauspäivät). Tosin vegellä on enempi kokemusta urheilijoiden valmennuksestakuin mulla (en ole urheilijoita valmentanut;)). Tosin jaksamista täytyy seurata, eikä "low-carb" sovi kaikille. Itsekään en edes halua miettiä 2 treeniä päivässä, työtä ja muuta elämää ketodieetillä.
Valmensin yleisurheilijoita, fitness-kisaaminen on oma maailmansa, ja siitä en ymmärrä oikeastaan mitään. Tai en ainakaan ymmärrä treenisysteemeitä, joita siellä käytetään (pienten lihasryhmien pumppaamista, lihotus-laihdutuskuureja jne..).
Jos lähtisin valmentamaan fitness-kisaajia, laittaisin heidät ensin tekemään kaksi-kolme vuotta raakaa perustreeniä; kyykkyä, prässiä, punnerruksia, leuanvetoja ja muita tehokkaista moninivelliikkeitä. Lisäksi juoksemaan (portaita, ylämäkiä) ja tekemään rajuja kuntopiirejä. Naiset pystyvät treenaamaan esim jalat 3 kertaa viikossa, kun siihen totutetaan. Siis kolme erilaista treeniä. Varmana rasva palaa ja muotoa tulee reisiin! Sama yläkropan kanssa...
Sorry, meni aiheen ohi, mutta kun oli pakko saada sanoa tuo:D
Tätä olen itsekin välillä puhunut ääneen, eli perustreeniä, isoja liikeitä ja painoja, ja ihmetellyt että osa ei edes tiedä (vähän kauemminkin treenanneet) mitä ens viikolla pistetään tekemään:rolleyes: (usein tulee vastaus naisilta: "mä en jaksa miettiä, maksan mielummin siitä, kun joku ajattelee mun puolesta, ja mä voin keskittyä treenaamiseen ja muuhun elämään").
Okei, onhan monella kiireinen elämä, ja vain harrastuskisaamista, ja jokainen taaplatkoon tyylillään.
Hardcore
11.09.2007, 10:54
Faidra, et osaa ilmeisesti tulkita kolesteroliarvoja.
Faidra, et osaa ilmeisesti tulkita kolesteroliarvoja.
ja Faidran postaus: huono kolesteroli oli vielä normaalin rajoissa, mutta nyt loppukesästä se oli jo yli suosituksen.
Hardcore, miten tuota sitten pitäisi tulkita?
Muskle, mulla kolesteroliarvot nimenomaan nousi samalla kun nostin rasvan osuutta ruokavaliossa. Tammikuussa huono kolesteroli oli vielä normaalin rajoissa, mutta nyt loppukesästä se oli jo yli suosituksen. Tuona aikana olin nostanut rasvan määrää ruokavaliossa, mutta en kuitenkaan syömällä kovia rasvoja. Tasapuolisesti kaikkia. Hiukan harmittaa tää sen vuoksi, että itse olen jatkuvasti ajatellut, että ehkäpä rasvan määrän pitäminen korkeammalla mun ruokavaliossani voisi auttaa pitämään hormonitoiminnan normaalina myös dieetillä. Tähän asti kun ainakin on vaikuttanut siltä, että keho on seonnut joka dieetistä ihan totaalisesti ja palautteluun on mennyt kohtuuttoman paljon aikaa.
Faidra, mä ymmärrän sun huolestumisen ns. "huonon" kolesterolin noususta, ja eihän sen toki pitäisikään nousta ainakaan kovin paljon suositusarvon yläpuolelle, mutta tutkittiinko sinulta kaikki kolme arvoa? Mä sain tällaiset lukemat aivan pari kuukautta sitten ja olen nyt tosiaan syönyt tarkoituksella tavallista enemmän rasvaa:
Kokonaiskolesteroli 4,7 (hyvä 1,4 / huono 2,7 / tri 1,8)
Mulle siis sanottiin että kaikista tärkein on suhdeluku hyvän ja huonon kolesterolin välillä. Kokonaiskolesterolikin saisi olla koholla jos hyvä kolesteroli on kunnossa ja sitten tuo viimeinen luku suositusarvojen sisällä.
Ja tosiaan aikaisemmin mun kokonaiskolesterolit huiteli välillä 5,5-6 kun söin hyvin vähärasvaista ja hiilihydraattipitoista safkaa. Nyt kun oon vartta vasten opetellut syömään enemmän rasvaa niin arvot on parantuneet. Itse asiassa mulle kehuttiin tuota hyvän kolesterolin lukua että se on nyt todella hyvässä kuosissa.
Hardcore
11.09.2007, 12:08
Hiilihydraattien vähentäminen nostaa ns. hyvää kolesterolia ja laskee triglyseridejä. Osalla saattaa ns. huono eli LDL nousta mutta sen partikkelikoko paranee eli mitään neg. se ei välttämättä ole.
Hiilihydraattien vähentäminen nostaa ns. hyvää kolesterolia ja laskee triglyseridejä. Osalla saattaa ns. huono eli LDL nousta mutta sen partikkelikoko paranee eli mitään neg. se ei välttämättä ole.
Faidralla oli kuitenkin juuri tämä LDL noussut hälytysrajan yli? Mä kyllä painottaisin edelleen sitä LDL/HDL -suhdetta, tässä on jotain suosituksia:
"Nykyisin tavoitearvoina pidetään: Kokonaiskolesteroli alle 5,0 mmol/l, LDL-kolesteroli alle 3,0 mmol/l, HDL-kolesteroli yli 1,0 mmol/l ja triglyseridit alle 2,0 mmol/l."
Lähde: Wikipedia
Hardcore
11.09.2007, 12:35
LDL:n kokonaiskonsentraatiolla ei ole mitään merkitystä jos ei tiedetä partikkelikokoa.
Tv: Lipiditutkija
Muskle, jeps - tietysti kaikki mitattiin. Kirjoitin tästä blogissani heinäkuussa:
"Sain lääkäriltä labratulokset, kun lääkäri kehotti otattamaan kaiken maailman kokeet päänsäryn takia. Muuten ihan täysin terve tyttö, mutta yksi omituinen asia tuloksissa oli: kolesteroli oli noussut ja oli jopa hiukan koholla. Viimeksi minulta mitattiin kolesteroli 1.2.07, jolloin kokonaiskolesteroli oli 5.9, HDL eli hyvä kolesteroli oli 2.49 ja LDL eli huono oli 2.74. Tällä kertaa kokonaiskolesteroli oli 6.3, HDL 2.52 (tuohan on aivan erinomainen) ja LDL oli 3.54. Aika iso hyppäys siis ylöspäin. HDL:n ollessa noin korkea, periaatteessa mitään syytä huolestua ei ole. Minua ihmetyttää silti tämä kovasti, sillä ruokavalioni on puhdas enkä syö kaksin käsin eläinrasvoja. Kananmunia ja katkarapuja olen aina syönyt niitä pelkäämättä (tosin viime viikon ruokapäiviksessä niitä oli harvinaisen paljon, määrä vaihtelee kausittain)... mutta ehkä minun pitää vaan olla vielä tarkempi. Rasvaahan syön nykyään aika surutta, jopa 70g päivässä. Määrä keikkuu siellä 45-85 gramman välillä riippuen siitä, miten paljon hiilareita syön päivän aikana. Korkeahiilarisina päivinä rasvat jää alas, matalahiilarisina päivinä ne nousee korkeammalle. Tiputan kuitenkin rasvamäärää nyt alaspäin hiukan ja katson mitä sitten tapahtuu. Syys-lokakuun vaihteessa pitää nimittäin kuulemma mennä käymään mittauttamassa veren rasva-arvot. Aika tylsää kuulla tällaisia tuloksia ja taas asennoitus siihen, että joudun muuttamaan jotain... koska itselleni tällainen ruokavalio tuntuu helpolta, vaivattomalta ja mikä tärkeintä – todella hyvältä olon puolesta."
Muuten en olisi asiasta yhtään huolissani - tiedän kyllä, että kokonaiskolesteroli on se joka eniten merkkaa - mutta tuo huonon kolestrerolin nousu minua eniten ihmetyttää. En mä tästä mitenkään hysteerinen ole, mieluusti vaan haluaisin tietää MIKSI näin on tapahtunut. Onko se ollut matalista hiilareista ja sitä kautta korkeammista rasvoista johtuvaa, vai...? Dunno.
Ette varmaan oo vielä huomanneet, että mun pitää aika saada tietää miksi. Kyselyikä! :D
t. Faidra 5 vee
edit: Hardcore, mistä sen voi tietää ja mitä se tarkoittaa?
Hardcore
11.09.2007, 12:45
TOISTETAAN:
LDL:n kokonaiskonsentraatiolla ei ole mitään merkitystä jos ei tiedetä partikkelikokoa.
"Muuten ihan täysin terve tyttö, mutta yksi omituinen asia tuloksissa oli: kolesteroli oli noussut ja oli jopa hiukan koholla. Viimeksi minulta mitattiin kolesteroli 1.2.07, jolloin kokonaiskolesteroli oli 5.9, HDL eli hyvä kolesteroli oli 2.49 ja LDL eli huono oli 2.74. Tällä kertaa kokonaiskolesteroli oli 6.3, HDL 2.52 (tuohan on aivan erinomainen) ja LDL oli 3.54. Aika iso hyppäys siis ylöspäin. HDL:n ollessa noin korkea, periaatteessa mitään syytä huolestua ei ole."
Muuten en olisi asiasta yhtään huolissani - tiedän kyllä, että kokonaiskolesteroli on se joka eniten merkkaa - mutta tuo huonon kolestrerolin nousu minua eniten ihmetyttää.
Faidra, kokonaiskolesterolin nousu ei ole vaarallista jos HDL:LDL -suhde on niin erinomainen kuin sinulla:
2.49:2.74 on suunnilleen 1:1,1
2.52:3:54 on suunnilleen 1:1,4
Siis tuo sun HDL noin about 2.5 mmol/l mittauksesta toiseen on juuri se joka edistää sun terveyttä. Jokainen perusjamppa saa olla supertyytyväinen jos HDL on edes 1.5 ja sinulla se on merkittävästi parempi! HDL:LDL -suhde menee taas huolestuttavaksi vasta sitten jos LDL:n määrä alkaa olla kolminkertainen HDL:n arvoon verrattuna. Et ole lähelläkään 1:3.0 lukemia.
Tavalliset laboratoriot eivät pysty mittaamaan LDL:n partikkelikokoa. Yleisesti on todettu että mahdollisimman suuri hiutalekoko on verisuonille edullinen. Pienet hiutaleet on taas vaarallisia koska ne tarttuvat liiman kaltaisesti verisuonten pinnalle.
Jos sinulla on triglyseridit alle 2,0 mmol/l niin ei mitään syytä huoleen. Yleisesti ottaen alhaiset triglyseridit korreloi sen kanssa että "huonon" kolesterolin hiutalekoko on suuri, jolloin se ei tartu verisuonten seinämiin aiheuttaen ongelmia. Kaikki siis kunnossa! :)
Kiitos, tämäpäs selvensi huomattavasti :) Voin siis jatkaa edelleen pähkäilyjä siitä, mitä esim.
a)päässä
b)kehossa
c)hormoneissa
d)suorituskyvyssä
e)jossain muussa, missä
tapahtuu low-carbin johdosta. :D
Tuo on muuten aika kiehtova juttu, ja varmaan kehon lihasmassan määräkin vaikuttaa siihen että kehonrakentajat tarvitsevat jo lepoaineenvaihduntaan noin 100 grammaa hiilihydraatteja. Monissa normiliikkujille suunnatuissa Low Carb suosituksissa puhutaan maagisesta 50-60 gramman rajasta, jonka alapuolella keho menisi ketoosiin.Niin, tarkennettakoon siis että tuo 100 grammaa imeytyvää hiilihydraattia vuorokaudessa on kliininen määritelmä ketogeeniselle dieetille, vaikka käytännössä väli 50-100 g imeytyvää hiilaria vuorokaudessa on ns. kuollut väli, koska noilla määrillä ketoosiin pääsy on todella hidasta ja muutenkin ketoosi on aika epätehokasta tuolla alueella.Kerran puhuttiin ja mainitsit, että esimerkiksi se jenkki CBB-kisaaja (oliko se Norton?) syö suhteellisen harvoin (oliko se 3-4 ateriaa päivässä?). Voi olla, että muistan väärinkin.Aa. Ensinnäkin, kuten Teemu jo mainitsikin, Classic BB on vain IFBB:ssä (ja lähes poikkeuksetta vain Euroopassa) kilpailtava laji, jolla ei ole muissa maissa kuin Suomessa oikeastaan mitään tekemistä naturaalikehonrakennuksen kanssa (muissa maissa ei testata). Layne Norton on naturaalikehonrakentaja, joka kilpailee USA:ssa parissa arvostetussa naturaalikehonrakennusliitossa ja onkin ansainnut ammattilaiskortin näissä liitoissa. Mitään tekemistä Classic Bodybuildingin kanssa Nortonilla ei ole (ei todennäköisesti mahtuisi edes painorajoihin, vaikka kilpailee perse säikeillä).
Norton on tosiaan tehnyt tutkimusta aminohappojen ja ateriafrekvenssin vaikutuksesta proteiinisynteesiin, ja kuulemma näyttäisi alustavasti olevan perinteistä 6 tasavälein syödyn aterian tapaa hyödyllisempää syödä päivän aikana vain ehkä 3-4 suurta ateriaa, ja näiden välissä sitten nappailla BCAA-aminoja.Jos lähtisin valmentamaan fitness-kisaajia, laittaisin heidät ensin tekemään kaksi-kolme vuotta raakaa perustreeniä; kyykkyä, prässiä, punnerruksia, leuanvetoja ja muita tehokkaista moninivelliikkeitä. Lisäksi juoksemaan (portaita, ylämäkiä) ja tekemään rajuja kuntopiirejä. Naiset pystyvät treenaamaan esim jalat 3 kertaa viikossa, kun siihen totutetaan. Siis kolme erilaista treeniä. Varmana rasva palaa ja muotoa tulee reisiin! Sama yläkropan kanssa...Aivan samaa mieltä Vegen ja Teemun kanssa tästä. Kovaa perustreeniä raskailla perusliikkeillä ja yksinkertaisella treenijaolla useampi vuosi heti alkuun ennen kuin edes mietitään kisaamista. Tuolla se peruslihasmassa rakennetaan, eikä millään pikkurilli peukaloa 2 cm ylempänä tehdyillä vipunostoilla 5 kg käsipainoilla.
Norton on tosiaan tehnyt tutkimusta aminohappojen ja ateriafrekvenssin vaikutuksesta proteiinisynteesiin, ja kuulemma näyttäisi alustavasti olevan perinteistä 6 tasavälein syödyn aterian tapaa hyödyllisempää syödä päivän aikana vain ehkä 3-4 suurta ateriaa, ja näiden välissä sitten nappailla BCAA-aminoja.
Ohhoh, tämäpäs on mielenkiintoista. Onko sulla heittää linkkiä johonkin artikkeliin jossa tästä olisi enemmän juttua?
Aivan samaa mieltä Vegen ja Teemun kanssa tästä. Kovaa perustreeniä raskailla perusliikkeillä ja yksinkertaisella treenijaolla useampi vuosi heti alkuun ennen kuin edes mietitään kisaamista. Tuolla se peruslihasmassa rakennetaan, eikä millään pikkurilli peukaloa 2 cm ylempänä tehdyillä vipunostoilla 5 kg käsipainoilla.
Niin kauan kun valmentajat tekevät hilavitkutuskuntosaliohjelmia, valmennettavat passiivisesti tekevät mitä lapuissa käsketään suomatta itse ajatustakaan treenien suunnitteluun & perustreenin tarpeellisuuteen, liitto suosittelee kisaamista puolen vuoden treenihistorialla jne. ei tähän asiaan tule muutosta... :)
En tiedä voiko jotenkin olettaa, että taikaiskusta ihmiset alkaisivat ajattelemaan omilla aivoillaan. ;) Paitsi että - ainakin tämän syksyn kisoista on kyllä tulossa jo ilmeisesti niin kovatasoiset, että jonkin sortin muutos on ehkäpä jo tapahtunut/tapahtumassa?
Ohhoh, tämäpäs on mielenkiintoista. Onko sulla heittää linkkiä johonkin artikkeliin jossa tästä olisi enemmän juttua?Kuten mainitsin, nuo löydökset ovat vasta alustavia eikä niitä ole julkaistu missään. Norton on vain itse noista alustavista löydöksistään puhunut esim. MD:n No Bull Radiossa ja parissa threadissa eri forumeilla.
Rautateemu
11.09.2007, 20:55
En tiedä voiko jotenkin olettaa, että taikaiskusta ihmiset alkaisivat ajattelemaan omilla aivoillaan. ;) Paitsi että - ainakin tämän syksyn kisoista on kyllä tulossa jo ilmeisesti niin kovatasoiset, että jonkin sortin muutos on ehkäpä jo tapahtunut/tapahtumassa?
Mutta treeniohjelmista/ dieeteistä maksetaan edelleen liikaa, vaikka tekijät ei ole mitään Nortoneita tai Poliquineja. Kovalla duunilla, jopa typerällä treenilläkin kehittyy, jos vaan on lahjoja ja viitsii panostaa. Samoin kyllä sitä kireäksi pääsee vaikka pelkällä hiilarilla ja aerobisella kun näännyttää itseään tarpeeksi. Eri asia on, kuinka paljon menettää lihasmassaa dieetin aikana.
Niin kauan kun valmentajat tekevät hilavitkutuskuntosaliohjelmia, valmennettavat passiivisesti tekevät mitä lapuissa käsketään suomatta itse ajatustakaan treenien suunnitteluun & perustreenin tarpeellisuuteen, liitto suosittelee kisaamista puolen vuoden treenihistorialla jne. ei tähän asiaan tule muutosta...
Onko tosiaan niin että naisten sarjoissa liitto suosittaa lavalle menemistä jo puolen vuoden harjoittelulla? Miesten sarjoissa ainakin lihasmassat alkavat olemaan sellaisia että useiden vuosien harjoittelu on välttämätön.
Mutta treeniohjelmista/ dieeteistä maksetaan edelleen liikaa, vaikka tekijät ei ole mitään Nortoneita tai Poliquineja. Kovalla duunilla, jopa typerällä treenilläkin kehittyy, jos vaan on lahjoja ja viitsii panostaa. Samoin kyllä sitä kireäksi pääsee vaikka pelkällä hiilarilla ja aerobisella kun näännyttää itseään tarpeeksi. Eri asia on, kuinka paljon menettää lihasmassaa dieetin aikana.
Kova duuni on varmasti juuri se mikä ratkaisee, oli ohjelmat sitten itse eri lähteistä hankittujen materiaalien perusteella tehtyjä tai ammattilaiselta ostettuja. Kuinka kalliita nuo ammattilaisten tekemät ohjelmat muuten on noin keskimäärin ja sisältyykö niihin kisadieetti samaan pakettiin?
Tämmöistä oli perustreeni jaloille syys-talvikaudella spintterinaisilla, joita valmensin:
Ma lyhyitä vetoja kovaa, loikkia
Ti Kova puntti jaloille (Kyykky, hack, ojentajat, koukistajat, lonkat, pakarat)
Ke Lepo
To Pidempiä vetoja eli intervalleja
Pe Toinen kova puntti jaloille
La ja Su lepoa
Malli on erään jenkkiyliopiston päiväohjelmasta pikajuoksijoille. Tähän tottuivat eri ikäiset sprintterinaiset noin vuodessa. Voima-arvot tuplaantuivat, jos lähtötaso oli heikko. Syntyi myös näkyvää lihasmassaa. Lisäksi toki tehtiin yläkroppaa, passiivista venyttelyä (erittäin tehokasta!), uintia, aerobickia. Yleensä oli 2 kovaa viikkoa ja sitten yksi helppo.
Harjoitusohjelmien teko on kuitenkin yksilökohtaista, en suosittele tätä kenenkään tekemään varauksetta. Siis en ota vastuuta, jos joku tästä innostuu ja treenaa itsensä yli. Kunhan kerroin esimerkin harjoittelusta, joka toi tuloksia kun sitä jatkettiin vuosia.
Voima-arvot tuplaantuivat! Tuo ohjelman jako eri päiville vaikuttaa todella hyvältä. Se on myös selkeä, ettei tarvitse vääntää "kakkosnelosta" monimutkaisemmin. Onko sprinttereillä vastaavat ohjelmat myös yläkropalle? Miespikajuoksijoilla on aivan törkeästi lihasmassaa myös yläkropassa.
Hardcore
11.09.2007, 22:13
Tieteellinen katsausartikkeli erittäin vähähiilarisen dieetin vaikutuksista aineenvaihduntaan ym:
http://www.nutritionandmetabolism.com/content/3/1/9
Rottakokeita, prkl!!! Mäkin haluan nähdä aitoja, oikeita ihmisiä ja kuulla heidän kokemuksistaan. Aina löytyy tutkimus ja tutkimuksen tutkimus, mutta käytännön normielämä ja rottakokeet eivät aina kohtaa.
Mä olen nyt noin puolentoista kuukauden ajan pitänyt hiilut siellä 50 gramman tuntumassa ja harrastanut ajoittaisia sokeritankkauksia. Proteiinit välillä 3-3,5 g/painokilo. Ja niin vaan on lähtenyt liha pakenemaan! Missä vika? Liian matalassa kokonaisenergiassa? Tankkauksissa? Dunno!
En nyt lähde syyttämään tässäkään tapauksessa mitään yksittäistä tekijää, koska kokonaisuuteen vaikuttaa ja on vaikuttanut monta muuttujaa. Mutta kyllähän sitä aina kelailee, jotta onko vika ruokavaliomuutoksessa vai jossain muussa. Olen tässä asiassa täysin newbie (kohtuus kaikessa on enemmän my style). Kokemustaustaa ei tässä asiassa ole vielä karttunut kovinkaan paljoa ja hiukka on sellanen "olen sudessa" -fiilistä ilmassa. Tiedän, että vie aikaa löytää itselleen optimaalisin ratkaisu, mutta jos joku on näitä samoja polkuja jo tallannut, niin mielelläni kokemuksia kuulisin, jotta ei tarvitsisi ihan jokaiseen samaan kuoppaan pudota ja pitkittää perille pääsyä.
Mielipiteitä, kokemuksia, elävää todistetta? Anyone?
Mainittakoon vielä, että itse ajauduin tähän kokeiluun puhtaasti terveydellisistä syistä, en tiukistellakseni tai jostain muusta syystä. Eli file ei ole tässä nyt se pääasia, mutta askarruttaapa asia kuitenkin, jos siihen tilanteeseen ajaudun, että joudun koko loppuelämäni rajoittamaan merkittävästi hiilihydraattien syöntiä.
Mä olen nyt noin puolentoista kuukauden ajan pitänyt hiilut siellä 50 gramman tuntumassa ja harrastanut ajoittaisia sokeritankkauksia. Proteiinit välillä 3-3,5 g/painokilo. Ja niin vaan on lähtenyt liha pakenemaan! Missä vika? Liian matalassa kokonaisenergiassa? Tankkauksissa?
Sokeritankkauksia? Tuosta varmaan voisit kertoa hieman lisää. Hulkki ja monet on täällä todenneet, että käytännössä hiilarit välillä 50-100 grammaa on ns. "kuollut vyöhyke" paljon liikuntaa harrastavalle. Uskoisin että sinunkin kannattaa pitää hiilihydraatit 100 g/päivässä kieppeillä. Itselläni on nykyään sillä tavalla tiukka suhde hiilareihin, että syön päivässä ainoastaan pari palaa leipää ja yhden veteen keitetyn puuron. Tosin maitoa menee sitten litran verran. Vaihteluväli on suunnilleen 100-140 grammaa hiilareita päivässä. Tämä tuntuu toimivan varsin hyvin. Muita hiilihydraatin lähteitä minulla ei sitten ole, vaan syön lämpimät ateriat kasviksien kera - kalaa&kasviksia, kanaa&kasviksia sekä punaista lihaa ja kasviksia. Rasvaa menee päivästä riippuen 80-120 grammaa, en tosin laske ruuan rasvoja kovin tarkasti.
Sokeritankkauksia? Tuosta varmaan voisit kertoa hieman lisää.
Sokeritankkaus = hiilaritankkaus, jossa mukana ruoka-aineita, joissa on lisättyä sokeria. Eli käytännössä silloin kun tankkauspäivänä tekee mieli namia tmv., niin teen sokeritankkauksen. Toisinaan sitten pelkästään hiilareitä lähteistä, joissa ei ole lisättyä sokeria.
Hulkki ja monet on täällä todenneet, että käytännössä hiilarit välillä 50-100 grammaa on ns. "kuollut vyöhyke" paljon liikuntaa harrastavalle.
Faidra mulle tätä yritti Hulkin sanoin selittää, mutta suoraan sanottuna en tajunnut hommasta hölkäsen pöläystä. Joten koittakaapas tarkentaa tätä kummalliselta kuulostavaa "kuollutta aluetta".
Millä perusteella punttiurheilu vaatisi hiilihydraattia?
God only knows, mutta mä olen ainakin neljän päivän "VeryLowCarbDays - ja 2 treeniä/vrk" -jakson jälkeen kuin tallottu maan matonen.
Mitä olet syönyt ja kuinka paljon?
Detaljit löytyvät blogista (http://hermis.wordpress.com/) (sisäpiiri).
Detaljit löytyvät blogista (http://hermis.wordpress.com/) (sisäpiiri).
Hei Hermis, voitko sendii salasanan vaikka yksityisviestillä? Ittellä on ollut kans tiettyjä ongelmia hiilareitten kanssa, mutta en voi nyt postittaa niitä kaikkia julkiseen chattiin.... Kiitos Hermis.
Millä perusteella punttiurheilu vaatisi hiilihydraattia?
Ehkä lyhyet punttitreenit, joissa treenataan jotain takaolkapään lihasta, eivät paljon hiilaria tarvitse. Jos kuitenkin treenataan suuria lihasryhmiä ja usein, tarvitaan varmasti hiilaria. Lisäksi päivittäinen elämä lisää kulutusta, myös hiilarin. Varsinkin jos tehdään fyysistä työtä tai käytetään aivoja.
Eiköhän nyrkkisääntö ole, että hiilaria (kuitupitoista) täytyy tulla aina vähintään saman verran kuin proteiinia. Lyhyet, muutaman viikon rasvanpolttorutistukset esim painoluokkaurheilussa ovat sitten poikkeus, jolloin hiilaria voitaneen syödä vähemmän kuin proteiinia? Olisiko Zone-mies Barry Sears kovinkaan kaukana totuudesta kun opettaa 40-30-30 suhdetta (HH-prot-rasva)?
ja pliis, ei enää rottakokeita tänne. Ehkä 200 gramman painoisella rotalla ja esimerkiksi 100 kg painoisella miehellä kuitenkin jotain eroja on aineenvaihdunnassa ja sisäerityksessä ;)
Muutenkin inhoan eläinkokeita, ne pitäisi kaikki lopettaa heti!
Vege, kasvisten syönti aiheuttaa kuidun tarpeen. Lihansyöntiin sopeutunut elimistö ei tarvitse kuitua.
Paljon lihaa (ja vähän kasviksia) syövät arojen paimentolaiset elävät keskimäärin vain 40-50 vuotta (vanhenevat nopeasti). Jos syödään vaan lihaa, eikä lainkaan kasviksia, häiriintyvät lähes kaikki elintoiminnot pitkänpäälle (hetkellisesti kyllä rasva palaa). Kasviksista, hedelmistä ja marjoista ihminen saa vitamiinit, jotka suojaavat soluja ja hidastavat vanhenemista (antioksidantit). Lihansyöjillä on huomattavasti enemmän paksunsuolensyöpää kuin kasvissyöjillä jne... On täysin aukottomasti todistettu, että kasvikset, hedelmät ja marjat ovat ihmiselle parasta ravintoa (toki proteiiniakin tarvitaan). Lisäksi lähisukulaisemme simpanssit ja gorillat syövät pääasiassa kasviksia tai hedelmiä (simpanssit hieman lihaa). Älkää nyt ihmiset vaan lähtekö mihinkään "vain lihaa, ei kasviksia-dieetteihin", ne ovat suorastaan vaarallisia pitkässä juoksussa.
Olen rehellisyyden nimissä tavannut joskus harvoin miehiä, joille punainen liha on ilmeisesti välttämätöntä. Heidän geenit on ilmeisesti erittäin vanhoja, ulkonäkökin muistuttaa alkuihmistä, siis matala otsa (pienet aivot), kumara niska, jne :D
Hulkki ja monet on täällä todenneet, että käytännössä hiilarit välillä 50-100 grammaa on ns. "kuollut vyöhyke" paljon liikuntaa harrastavalle.Nyt menee hieman pieleen, eli 50-100 grammaa voi nimenomaan paljon liikuntaa harrastavalle olla kohtalaisen tehokas TKD-tyylinen ratkaisu, jossa ollaan koko ajan melko tehokkaassa ketoosissa. Sen sijaan esimerkiksi pelkkää salitreeniä harrastavalle tuo 50-100 grammaa imeytyvää hiilaria vuorokaudessa on nimenomaan "kuollut" alue. Ruokavalio nimittäin määritellään kliinisesti ketogeeniseksi, jos se sisältää vuorokaudessa korkeintaan 100 g imeytyvää hiilihydraattia. Tällainen ruokavalio johtaa pitkällä aikavälillä ketoosiin, koska aivot itsessään kuluttavat 100 g glukoosia vuorokaudessa. Jos hiilaria syödään se 100 g vuorokaudessa, ei ketoosi kuitenkaan synny kovinkaan nopeasti, eikä se toisaalta pääse ikinä kovinkaan tehokkaaksi koska hiilaria syödään tarpeeksi paljon että päivän mittaan keho erittää sen verran insuliinia että ketoosi häiriintyy. Yleensä tällaisessa epätehokkaassa ketoosissa olo on paska, verensokeri heittelee (toisin kuin tehokkaassa ketoosissa), ja muutenkin kroppa tasapainoilee ketoosin rajamailla.
On yksinkertaisesti parempi joko vetää kroppa kunnolla ketoosiin (alle 50 g imeytyvää hiilaria vuorokaudessa TAI tolkuton määrä liikuntaa), tai pysytellä kokonaan poissa ketoosista (totaalilepopäivinä vähintään 110-120 g imeytyvää hiilihydraattia, treenipäivinä kulutuksen mukaan enemmän). Tuolla "kuolleella" välialueella ei kuitenkaan kannata olla.
Mä sanon omien kokemusteni perusteella höpöhöpö koko kuolleelle välialueelle :D . Sen sijaan, että tuijottaa jotain lukuja kannattaa mieluummin kuulostella omaa oloa ja etsiä (löytää?) itselleen sopiva hiilarimäärä. Sen kyllä tietää ja tuntee jokainen kohdallaan.
Nimim. Melkein kuoleman korjaama ;)
Mä sanon omien kokemusteni perusteella höpöhöpö koko kuolleelle välialueelle :D . Sen sijaan, että tuijottaa jotain lukuja kannattaa mieluummin kuulostella omaa oloa ja etsiä (löytää?) itselleen sopiva hiilarimäärä. Sen kyllä tietää ja tuntee jokainen kohdallaan.
Nimim. Melkein kuoleman korjaama ;)Kuten melkeinpä mikään muukaan ravinto- tai treenijuttu, ei tuo "kuollut" aluekaan ole yleistettävissä 100 prosenttiin väestöstä, ainoastaan suurimpaan osaan. Jos insuliiniherkkyys on hyvällä mallilla ja päivän hiilarit syödään muutenkin "oikeina" aikoina (aamiainen, ennen treeniä, treenin jälkeen), voi tuollainen 50-100 g hiilaria päivässä sopia oikein hyvin ketoosia häiritsemättä. Lisäksi tosiaan fyysinen aktiviteetti nostaa tuon kuolleen alueen rajalukemia ylöspäin, eli vaikkapa 2-3 treeniä päivässä vetävällä tyypillä kroppa saattaa joutua ketoosiin vaikka hiilaria syötäisiin 150 g päivässä.
Yleisesti ottaen on kuitenkin hyvä välttää tuota 50-100 gramman aluetta, ja lähteä liikenteeseen joko reilusti tuon ylä- tai alapuolelta. Sitten oman aktiivisuuden ja muutenkin kropan tuntojen mukaan voi ryhtyä hienosäätämään hiilarin määriä.
Rautateemu
19.09.2007, 15:01
Mä sanon omien kokemusteni perusteella höpöhöpö koko kuolleelle välialueelle :D . Sen sijaan, että tuijottaa jotain lukuja kannattaa mieluummin kuulostella omaa oloa ja etsiä (löytää?) itselleen sopiva hiilarimäärä. Sen kyllä tietää ja tuntee jokainen kohdallaan.
Nimim. Melkein kuoleman korjaama ;)
No, Axelbred oikein mittasi vahvan kettosin 120 gramman hiilarimäärillä. Samoin mulla oli aika "ketoosihengitystä" 140-15 grammalla. Ongelmana on, että kun kroppa saa noita hiilareita kuitenkin kohtuullisissa annoksissa, (varsinkin niopeaa hiilaria esim. palkkarista) niin olo vaihtelee aika rajusti ,sillä aivot eivät ehdi kunnolla saamaan ketoaineita tuon hiilarimäärän jälkeen (jos siis syö pari pientä hiilariateriaa palautusjuoman lisäksi). Eikä tuollaisesta hiilarimäärästä riitä pitkäksi aikaa aivoille, jos treenaa kovaa pari kertaa päivässä (tuo oli sellainen maallikon selitys siitä, kun aivot jumittaa oikein kunnolla:D).
P.Wilenius
19.09.2007, 18:24
No, Axelbred oikein mittasi vahvan kettosin 120 gramman hiilarimäärillä. Samoin mulla oli aika "ketoosihengitystä" 140-15 grammalla. Ongelmana on, että kun kroppa saa noita hiilareita kuitenkin kohtuullisissa annoksissa, (varsinkin niopeaa hiilaria esim. palkkarista) niin olo vaihtelee aika rajusti ,sillä aivot eivät ehdi kunnolla saamaan ketoaineita tuon hiilarimäärän jälkeen (jos siis syö pari pientä hiilariateriaa palautusjuoman lisäksi). Eikä tuollaisesta hiilarimäärästä riitä pitkäksi aikaa aivoille, jos treenaa kovaa pari kertaa päivässä (tuo oli sellainen maallikon selitys siitä, kun aivot jumittaa oikein kunnolla:D).
Näin pääsi käymään, eli 122g hh/vrk näillä treenimäärillä johti ainakin ketosticksien mukaan selvään ketoositilaan mittausajankohtana. Sitä oloa on aika vaikea kuvailla mutta sen voin kyllä sanoa, että todella synkkä fiilis oli sekä fyysisesti että henkisesti noina vuorokausina ja kyse ei todellakaan ollut mistään dieettiin kuuluvista "vaikeista hetkistä".
55g lisäys päivittäisiin hiilareihin ja olot muuttuivat dramaattisesti paremmaksi.
Lisäksi tosiaan fyysinen aktiviteetti nostaa tuon kuolleen alueen rajalukemia ylöspäin, eli vaikkapa 2-3 treeniä päivässä vetävällä tyypillä kroppa saattaa joutua ketoosiin vaikka hiilaria syötäisiin 150 g päivässä. Yleisesti ottaen on kuitenkin hyvä välttää tuota 50-100 gramman aluetta, ja lähteä liikenteeseen joko reilusti tuon ylä- tai alapuolelta.
Hyvä yhteenveto erilaisista hiilarimääristä, kiitos siitä sinulle Hulkki. Jos haluaa kropan nopeasti ketoosiin niin Atkins suosittaa alle 30 grammaa hiilihydraatteja päivässä. Sen jälkeen kokeilemalla selviää, että mikä on omaa liikuntatasoa vastaava hiilarimäärä jolla vielä pysyy ketoosissa. Jos tekee päivässä vaikka +20 grammaa lisäyksen niin alle viikossa selviää mikä on juuri oma triggeri.
Mulla keho pysyy ketoosissa 50-70g/vrk hiilarimäärillä silloin kun aerobista on suht runsaasti. Eli Hermikselle ainakin vinkiksi - vaikka sun hh-määrät olisivat siellä ns. kuolleella alueella, saatat silti olla kyllä ketoosissa mikäli et tankkaile n. joka kolmas tai neljäs päivä. Mitä pidempään on matalilla hiilareilla, sitä nopeammin se kroppa aina menee ketoosiin. Jossain vaiheessa, kun keho oli tottunut tuohon, niin tankkauksesta seuraavana päivänä olin jo ketoosissa. Välillä taas, kun en ole aikoihin ketoillut, ei kroppa meinaa mennä ketoosiin edes viikossa vaikka hiilarit olisivat alle 50g päivässä ja aerobista mukana. Kumma juttu.
- vaikka sun hh-määrät olisivat siellä ns. kuolleella alueella, saatat silti olla kyllä ketoosissa mikäli et tankkaile n. joka kolmas tai neljäs päivä.
Öööööhh.. selvennettäköön vielä, että mulle on itseasiassa yksi lysti olenko ketoosissa vai en. En usko ketoosin olevan relevantti seikka verensokeriarvoja ajatellen ja sehän tässä projektissa on ollut tavoite.
Haluan löytää sellaisen ruokavalion, joka ei väsytä, jollla jaksaa treenata ja jolla on positiivinen vaikutus erityisesti tohon sokruasiaan. Yhteenvetona voisi sanoa, että tavoittelen ruokavaliota, jolla voin kokonaisvaltaisesti olosuhteet huomioiden hyvin :D. Kuulostaapa yksinkertaiselta. Onko se sitä? Noup, koska edelleen, miltei parin kuukauden kokeilujen jälkeen, olen hiukka hukassa. Yllättäen puuroaamiaiset ovat taas tällä viikolla jääneet ja viime päivät on menty about 60 gramman hiilareilla. Vielä sujuu hyvin, mutta eipä tässä ole pahemmin keuhkoputkentulehdukselta reenailtukaan. Testit jatkuvat ;)
Joo, Hermis, en siis missään vaiheessa olettanutkaan että sulle tuo olisi merkityksellinen asia. Sun tilanteesi vaan tuli mieleen, kun nuo edelliset viestit sivusivat hitusen aihetta grammamääristä. Ja etenkin, kun sä kerroit olotilassasi olleen radikaaleja vaihteluita - välillä hyvä ja energinen olo (=yleensä ketoosissa) ja välillä flegmaattinen ja väsynyt (=ei ketoosissa, mutta ei myöskään riittävästi hh:ta pääkopan toimintaan). Tasapainoa kai sitä jokainen hakee... samanlaiset kokeilut jatkuvat edelleen täälläkin. ;) Toistaiseksi 120g hh + 20-60g hh riippuen päivän treenimäärästä on tuntunut loistavalta! Enkä oikein tiedä, lieneekö tuolla määrällä enää edes tarvetta millekään korkeammille tankkailupäiville. Ehkäpä voisi koittaa ihan tasakaloreilla dieettailua jokusen viikon, kunhan saa tämän pöpön karistettua vainoamasta.
Kuinkahan terveellistä on elää pitkään erittäin vähillä hiilareilla? Usein kuulee keto-ihmisten valittavan, että palelee ja flunssailee... Eräs kaverini alkoi noudattaa "atkinsia" lukematta kirjaa kunnolla. Hän piti veryloucarbbia useamman kuukauden, laihtui, mutta tuntui myös vanhenneen ulkoisesti pari-kolme vuotta.
Kuinkahan terveellistä on elää pitkään erittäin vähillä hiilareilla? Usein kuulee keto-ihmisten valittavan, että palelee ja flunssailee... Eräs kaverini alkoi noudattaa "atkinsia" lukematta kirjaa kunnolla. Hän piti veryloucarbbia useamman kuukauden, laihtui, mutta tuntui myös vanhenneen ulkoisesti pari-kolme vuotta.Tästä on olemassa jonkin verran jopa tutkittuakin tietoa. Esimerkiksi eskimot elävät suurimman osan ajasta ketoosissa, ja muistaakseni heillä keskimääräinen yleisterveys eri mittarein mitattuna on huomattavasti parempaa luokkaa kuin esim. Euroopassa ihmisillä keskimäärin. Tähän toki vaikuttaa myös se, että eskimot syövät päivittäin suuria määriä kalarasvaa, eli EPA:ta ja DHA:ta tulee todella reilusti.
Tästä on olemassa jonkin verran jopa tutkittuakin tietoa. Esimerkiksi eskimot elävät suurimman osan ajasta ketoosissa, ja muistaakseni heillä keskimääräinen yleisterveys eri mittarein mitattuna on huomattavasti parempaa luokkaa kuin esim. Euroopassa ihmisillä keskimäärin. Tähän toki vaikuttaa myös se, että eskimot syövät päivittäin suuria määriä kalarasvaa, eli EPA:ta ja DHA:ta tulee todella reilusti.
Juu ja eskimot myöskään eivät ole pitkäikäisintä väkeä ja kärsivät julmetusti osteoporoosista, näin kuulin erään kasvissyöntiä puolustavan asiantuntijan (tekniikan lisenssiaatti) luennolla. Ei se elämä siellä jäätiköllä ihan helppoa ole vaikka sydänsairauksia ei olekaan niin kuin meillä.
Juu ja eskimot myöskään eivät ole pitkäikäisintä väkeä ja kärsivät julmetusti osteoporoosista, näin kuulin erään kasvissyöntiä puolustavan asiantuntijan (tekniikan lisenssiaatti) luennolla. Ei se elämä siellä jäätiköllä ihan helppoa ole vaikka sydänsairauksia ei olekaan niin kuin meillä.
Luultavasti eskimoilla on eniten vaikuttanut juurikin kaloreitten lisääntyminen, josta ei ole vielä tarkkaa tutkimustietoa olemassa onko se ollut pelkästään hiilareita vai hiilihydraatit + rasva -combo, aiheuttaen sydänsairauksia. Niin tai näin, merkillistä miten luontaisesti terve kansakunta on alkanut potea länsimaisia oireita oikein epidemian laajuisesti!
Luultavasti eskimoilla on eniten vaikuttanut juurikin kaloreitten lisääntyminen, josta ei ole vielä tarkkaa tutkimustietoa olemassa onko se ollut pelkästään hiilareita vai hiilihydraatit + rasva -combo, aiheuttaen sydänsairauksia. Niin tai näin, merkillistä miten luontaisesti terve kansakunta on alkanut potea länsimaisia oireita oikein epidemian laajuisesti!
En tarkoittanut eskimoiden uusia ruokatapoja vaan niitä vanhoja (kalaa, hyljettä, lihaa jne...). Se ruokavalio suojasi sydäntaudeilta, mutta ei osteoporoosilta, (joka on vähintään yhtä vaikea sairaus kuin sydäntaudit) eikä eskimodieetti tehnyt ihmisistä erityisen pitkäikäisiä.
Kun siis tarkastellaan jotain ruokavaliota terveysnäkökohtien kautta, pitäisi asiaa tutkia muutenkin kuin yhden sairausryhmän kautta.
Kiistatta terveellisin ruokavalio lienee Välimeren alkuperäinen ruokavalio. Sillä on ollut kaikkia sairauksia ennalta ehkäisevä vaikutus ja lisäksi se on antanut pisimmän eliniän ennusteen.
Myös vanha japanilainen dieetti on terveellinen ja edistää pitkäikäisyyttä.
Vaikka tämä ketju onkin lowcarbin vaikutuksista kehossa, niin entäpä sen vaikutukset mieleen, millaisia havaintoja olette tehneet? Oletteko kokeneet masennusta muistuttavaa tilaa (ilman mitään murheen syytä siis)? Itse olen 4kk noudattanut lowcarbia ja viimeisten parin kuukauden aikana mieliala tuntuu olevan välillä masentunut ja ärtyisä, vaikka lowcarb muuten sopinut minulle hyvin (jaksanut treenata, lihakset säilyneet). Johtuukohan tämä ajoittainen masentunut olo alhaisista serotoniinitasoista (ja leptiinitasoista)? Onko kenelläkään tutkimustietoa tilanteen korjaamisesta, esim. auttaako kerran viikossa pidetty hiilaripäivä ollenkaan? Siis täyttää toki hiilarivarastot, mutta ehtiikö päivässä vaikuttaa mielialaan?
Itselläni on myös tullut ajoittaisia masentavia olotiloja, vaikka kaikki asiat on ihan hyvin. Nyt on kuukausi menty vähillä hiilareilla ja pari kuukautta ainakin vielä jatkan.. Mutta tosiaan huolestuttaa hieman se, että lisääntyykö nämä masentavat fiilikset jatkossa? Oli miten oli, varmasti ihan yksilöstä kiinni, että miten vaikuttaa mielialaan.
Kuinka vähillä hiilareilla te sitten elätte? Tuleeko hiilareita päivittäin kuitenkin kasviksista (voi kyllä aika huoletta syödä ilman laskemista), marjoista, vähän hedelmistä ja täysjyväviljoistakin? Itse pidän ainakin alun totutteluvaiheen jälkeen tärkeänä edes jonkinlaisia korkeampihiilarisia päiviä. Jos massu kestää eikä hiilareiden syöminen kohtuudella aiheuta huonoa oloa tai ahmimiskierrettä, niin mielestäni kerran, pari viikossa voi aivan hyvin nostaa hiilarimäärät huoletta korkeammalle. Mulle itselleni on toiminut mukavasti esim. sellainen tapa, että keskellä viikkoa syön yhtenä iltana treenin jälkeen reilummin hiilareita ja viikonloppuna pidän sitten vapaamman päivän. Tuolloinkin suurin osa päivän aterioista normaaliin tyyliin, mutta sitten parilla aterialla käytännössä ihan mitä huvittaa. Nukuttaa illalla hyvin ja viikko menee taas mukavasti (ja hyvillä mielin). :)
Ainiin. Ensimmäisellä ketodieetilläni jossain 6. tai 7. viikon kohdalla oli mieli maassa tavallista enemmän. Toisella kertaa samanlaista ei tainnut enää ketoillessa tulla, vaikka lowcarb-vaiheessa (jolloin vuoropäivin söin 40g ja 180g) olin aika nollat taulussa koko ajan. :hmm: Viime kisadieetillä taas draivi taisi olla koko ketoiluajan tosi hyvä. Lowcarb itsessään ilman tankkauksia ja tietyllä hiilari+liikuntamäärällä aiheuttaa juuri tuollaisen mieli maassa -olon. Uskoisin mulla ainakin tuon vaiheen liittyvän Hulkinkin mainitsemaan ei-tehokkaaseen hh-alueeseen.
Mira ja Mardu, kokeneena valmentajana suosittelen teidän harkitsemaan lo-carbin lopettamista, jos se aiheuttaa masennusta tai muita mielialaoireita. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, siksi mielen hyvinvointia pitää tarkkailla vähintään yhtä paljon kuin kehon.
En vielä ole tavannut naista, jolle very low carb (siis ruokavalio, jossa syödään hiilaria selvästi vähemmän kuin proteiinia) olisi sopinut pitkäaikaisesti. Esim kisadieetin loppurutistukseen tai vakavasta liikalihavuudesta kärsiville painonpudotusdieetin alkupotkaisuksi (2-3 viikkoa) se ilmeisesti sopii hyvinkin? Osalle miehistä se tuntuu sopivan myös pidempiaikaisesti (silloinkin viikottaiset hiilaripäivät ilmeisesti tärkeitä)?
Mielestäni Hulkin idea bodaajan syömisestä on fiksuimmasta päästä. Hän säätää hiilaria kulutuksen mukaan, kovina treenipäivinä enemmän ja lepopäivinä vähemmän.
Ja taas pitää muistuttaa, että oikeat hiilarinlähteet ovat tärkeämpiä kuin määrän mittaaminen grammoissa joka päivä. Vain harva jaksaa koko ajan punnita ruokiaan, ilman stressiä. "Ketotikut" ovat mielestäni melko turhia, tärkeintä on treenata laadukkaasti, ja syödä samoin.
Kuinka vähillä hiilareilla te sitten elätte? Tuleeko hiilareita päivittäin kuitenkin kasviksista (voi kyllä aika huoletta syödä ilman laskemista), marjoista, vähän hedelmistä ja täysjyväviljoistakin? Itse pidän ainakin alun totutteluvaiheen jälkeen tärkeänä edes jonkinlaisia korkeampihiilarisia päiviä. Jos massu kestää eikä hiilareiden syöminen kohtuudella aiheuta huonoa oloa tai ahmimiskierrettä, niin mielestäni kerran, pari viikossa voi aivan hyvin nostaa hiilarimäärät huoletta korkeammalle.
No mulla on ainakin sellainen linja, etten laske kasviksia, marjoja tai hedelmiä päivän hiilareihin. Nämä kun ovat välttämättömiä suojaravinteiden ja vitamiinien lähteenä. Sen sijaan viljatuotteista tulevat hiilihydraatit pyrin haarukoimaan noin 50 gramman tarkkuudella, jolloin tiedän päivän lopussa oliko tässä suunnilleen 100 vai 150 grammaa hiilareita yhdelle päivälle. Varmasti on myös niin, että pää pysyy paremmin kunnossa jos ainakin kerran viikossa syö hiilihydraatteja reilusti enemmän, esimerkiksi 200-300 grammaa. Tuskin kroppa muistaa sitä enää seuraavana päivänä niin että se olisi joku lihomissignaali.
En vielä ole tavannut naista, jolle very low carb (siis ruokavalio, jossa syödään hiilaria selvästi vähemmän kuin proteiinia) olisi sopinut pitkäaikaisesti. Esim kisadieetin loppurutistukseen tai vakavasta liikalihavuudesta kärsiville painonpudotusdieetin alkupotkaisuksi (2-3 viikkoa) se ilmeisesti sopii hyvinkin? Osalle miehistä se tuntuu sopivan myös pidempiaikaisesti (silloinkin viikottaiset hiilaripäivät ilmeisesti tärkeitä)?
Varsin mielenkiintoinen threadi! Omista very low carb -kokemuksista sen verran, että niin pitkäaikaisesti olen jo matalilla hiilareilla elellyt, etten enää muista koska hiilarit vähensin! :D Eli ihan elämäntapa tämä on, ja hyvin on sopinut! Välillä tulee hiilaria syötyä (vahingossa ja joskus tiedostaen) hiukan enemmän, ja sen kyllä sitten tunteekin koko kropassa. Väsymys nyt on se ensimmäinen merkki, mutta auta armias, kun seuraava aamu koittaa.. Sitä olotilaa ei kyllä kovin usein halua kokea, sillä olo on suoranaisesti sama kuin krapulassa! Päätä särkee julmetusti, ja muutenkin on ihan tukkoinen ja vetämätön olo.
Ja taas pitää muistuttaa, että oikeat hiilarinlähteet ovat tärkeämpiä kuin määrän mittaaminen grammoissa joka päivä. Vain harva jaksaa koko ajan punnita ruokiaan, ilman stressiä. "Ketotikut" ovat mielestäni melko turhia, tärkeintä on treenata laadukkaasti, ja syödä samoin.
Eipä niitä ruokia sen kummemmin tule punnittua enää, kun hiilarinlähteinä ovat pelkästään kasvikset ja vihannekset. Ei siihen ole tarvista, sillä ei ne grammat kovin helpolla nouse "kuolleelle aluelle".
Eipä niitä ruokia sen kummemmin tule punnittua enää, kun hiilarinlähteinä ovat pelkästään kasvikset ja vihannekset. Ei siihen ole tarvista, sillä ei ne grammat kovin helpolla nouse "kuolleelle aluelle".
Vastauksesi herätti muutaman kysymyksen: Tarkoittaako tämä, että et syö esimerkiksi riisiä, perunaa, pastaa, hiilaripitoisia hedelmiä tai leipää juuri lainkaan, ja jos syöt niin alat voida huonosti? (toki perunat, viljat ja hedelmät kuuluvat kasvikunnan tuotteisiin, mutta kun vastauksesta ei oikein selvinnyt mitä kasviksilla ja vihanneksilla tarkoitetaan) Oletko arvioinut tai laskenut proteiinin ja hiilihydraatin määrää/suhdetta? Kuinka paljon treenaat, eli siis kulutat? Sehän tässä hiilarikysymyksessä on kai olennaisinta.
Vege, usko nyt vaan, että joillekin ihmisille lowcarb yksinkertaisesti voi sopia ilman mitään komplikaatioita. ;) Moni on onnistunut pääsemään vuosikausia häirinneistä ihottumista (viljatuotteiden lopettamisen jälkeen), katkaisemaan ahmimiskierteet (jotka usein hiilaripitoiset ruuat aiheuttavat), karsimaan pois vatsavaivat (useimmilla viljan ja sokerin aiheuttamia)... ja niin edelleen. Kyllä varmasti ihminen voi voida hyvin monilla eri ruokavalioilla. Se kai se pääasia on - että olo on hyvä ja jaksaa tehdä kaiken mitä arjessa kuuluukin, sanoivat teoriat ja muut mitä hyvänsä. :)
Esimerkiksi tältä (http://karppaus.info/forum/) forumilta löytyy paljon onnellisia "alakarppaajia". :)
Pitää vielä lisätä, että uskoisin kyllä monien pystyvän siedättämään itsensä hiilareille senkin jälkeen kun ne on joskus ruokavaliostaan jättänyt pois. Pieniä annoksia muutamia kertoja päivässä ainakin alussa ja sitten vähitellen määriä lisäämään, kunnes löytyy se oma sopiva taso. Jos sitä kokee siis tarpeelliseksi (ja useimmille, varsinkin paljon liikkuville lienee lähes välttämätöntä lisätä niitä hiilareita muistakin läheistä kuin kasvikset, ellei halua elää jossain ikiketoosissa). Ehkä en ainakaan itse millään Atkinsin induktio -tyyppisellä ruokavaliolla (hh alle 20g/pv) haluaisi pitkiä aikoja elellä (tosin sehän ei ymmärtääkseni ole tarkoituskaan)... mutta miten ihmeessä tuohon vo millään saada sopimaan riittävän määrän kasviksia, marjoja ja hedelmiä, jotta saisi vitamiinit, kivennäiset, flavonoidit yms. ruoasta?
Vege, usko nyt vaan, että joillekin ihmisille lowcarb yksinkertaisesti voi sopia ilman mitään komplikaatioita.
Faidra, tämä ei ole uskon asia minulle. En vaan ole tavannut vielä yhtään oikeasti urheilevaa naista (tehokasta treeniä 5-6 päivänä viikossa), jolle verylowcarb ruokavalio olisi sopinut pitkässä juoksussa. Syömishäiriöisiä kylläkin olen tavannut, jotka väittävät jaksavansa hienosti vaikka kehon paino on 40 kg ja veriarvot nolla. Tämähän on Muscle Forum, joten ei myöskään sotketa tänne jotain sohvaperuna-alakarppaajia.
Jos jotain ruokavaliota on noudattanut esim kuukauden, ei se vielä tarkoita, että se olisi pitkäaikaisesti sopiva. Esimerkiksi kesällä monille sopii hyvinkin kevyt ruokavalio, mutta talvella tulee vaikeuksia, koska kehoa pitää lämmittää pakkasen takia. Jos siis aloittaa kesällä veryloucarbin, ei voi tietää miltä se tuntuu talvella esim hiihtäessä tai muuten ulkona liikuttaessa.
Joten pliis Faidra, soppiiko että jatkelen kyselyä, jotta asiat selviävät. Jos selviävät. Tuossa edellä "Greta" sanoi syövänsä hiilareita joskus "vahingossa", joka herätti kysymyksen, että tietääkö hän milloin niitä oikeasti syö (tai juo) ja milloin ei?
Joten pliis Faidra, soppiiko että jatkelen kyselyä, jotta asiat selviävät. Jos selviävät. Tuossa edellä "Greta" sanoi syövänsä hiilareita joskus "vahingossa", joka herätti kysymyksen, että tietääkö hän milloin niitä oikeasti syö (tai juo) ja milloin ei?
Heh.. :D Toki tiedän. Tuo "vahingossa syöminen" ei siis tarkoita todellakaan sitä, että sanoisin syöväni hiilareita joskus vahingossa. Syönhän niitä kuitenkin päivittäin. Ihan yhtälailla esim. paprikasta saatu hiilari on hiilaria siinä missä ruisleivänkin hiilari. :) Sanoin siis syöväni joskus vahingossa hiukan liikaa hiilareita oman elimistöni aineenvaihduntaan ja tarpeeseen nähden. Tilanne, jossa viimeksi on mennyt liikaa hiilaria oli illanvietto, jossa join punaviiniä, joka ei sitten kuitenkaan ollut kuivaa, vaikka piti olla. :hmm: No se siitä. Tuo oli yksi esimerkki. Yleensä nuo "vahingot" liittyvän aina syömiseen/juomiseen jossain kyläpaikassa.
Hehe, Vege ilman muuta sopii että jatkat kyselyä, niin varmasti me kaikki muutkin. :D Tiedonjanoa ei saa koskaan tyydytettyä...
Olen samaa mieltä kyllä tuosta asiasta, että nimenomaan VERYlowcarb sopii hyvin harvalle ... saati sitten urheilijalle. Ehkä kisadieetin lopussa tai lyhyinä sykleinä, jos painoa halutaan pudottaa. Tuskin koko aikaa kuitenkaan, ellei sitten keho ole jotenkin superherkkä niille hiilareille.
Mutta mikä on sitten se verylowcarbin ja lowcarbin ero lopulta grammamäärissä tai edes ylipäätään ruokamäärissä? Itse pidän lowcarbbina sitä, että ruokavalio painottuu pääasiassa energiamäärässä proteiinia ja rasvaa sisältäviin ruokiin, mutta silti joillakin aterioilla päivässä syödään hiilareita. Ruokavalioon voi kuulua päivittäin ns. hyviä hiilareita eli kasviksia, marjoja, jokunen puuro- tai tumma riisi/pasta-annos, hedelmä jne. Hiilarimäärät jossain siellä 130-180g/päivä normaalikokoisella naisella (eli ei nyt mitenkään superalhaalla, ehkä 30-40% energiansaannista, riippuen toki kaloreista) . Omalla kohdallani nuo määrät tuntuvat hyvältä ja mielestäni myös treeniteho on hyvä. :) Sen olen ainakin itse huomannut, että jos yhdellä aterialla hiilaria tulee määrällisesti paljon (yli 30-40g), alkaa tuo jo väsyttää ja usein saan myös tosi ikäviä vatsavaivoja. Nämä taas sitten vaikuttavat treenitehoon aivan suoraan - väsyneenä ei jalka nouse ja vatsa kipeänä on ylipäätään hankala treenata. Ehkä isompi hiilarimäärä pitäisi sitten suosiolla vaan ajoittaa treenin jälkeen, jolloin ei enää niin haittaa vaikka kaatuisi vaan suoraan sänkyyn. ;) Tuo vatsakipu on vaan epämiellyttävää. Pitää olla niin tarkka mitä hiilarilähteitä käyttää.
Verylowcarbbina pidän sitä, että niitä nimenomaan vältellään ja syödään ainoastaan kasviksia hiilarinlähteinä ja ne hiilarit todellakin pyörii jossani 30-80 gramman välillä. Samoin sitä, että pyritään valitsemaan kaikki syötävät tuotteet hyvin vähähiilarisina. Tuollaisen ruokavalion ylläpito vaatii mielestäni jo aika lailla sitä laskemista (no, ei nyt ehkä tuo yläpää noista grammoista). Mutta ainakin hyvin hyvin matalat hiilarit... Ymmärtääkseni tällaisellakin ruokavaliolla voi kyllä treenata kovaa, mutta elimistön pitää sopeutua pidemmän aikaa. Ja siltikin mukana tulisi kai pitää ne hiilaritankkaukset, eli 1-2 päivää viikosta (joko yksi kerrallaan tai 2pv putkeen) tankataan sitä kroppaa. Ainakin tämmöisiä tarinoita olen lukenut tuolta rapakon takaisilta forumeilta (ja kyseessä on siis ihan amatööripuolen fitness- ym. kilpailijoita). MUTTA... en siis missään nimessä sano, että tämä olisi mikään optimaalinen tai paras tapa. Varmaan hyvin pienelle vähemmistölle sopiva.
Tuosta viimeisimmästä mainitsemastani ruokavaliosta on ihan body-eläjille kirjakin, Anabolic Diet. Ja vaikka nimi on tuollainen, niin ymmärtääkseni se ei kuitenkaan viittaa mihinkään kiellettyihin aineisiin. :)
Lisähuomio vielä: en halua mitenkään periaatteesta vängätä vastaan, ainoastaan herättää ajatuksia siitä, että nämä asiat ovat hyvin yksilöllisiä... ja on mielestäni mahdotonta sanoa, että joku asia ei vaan voi toimia.
Heh.. :D Toki tiedän. Tuo "vahingossa syöminen" ei siis tarkoita todellakaan sitä, että sanoisin syöväni hiilareita joskus vahingossa. Syönhän niitä kuitenkin päivittäin. Ihan yhtälailla esim. paprikasta saatu hiilari on hiilaria siinä missä ruisleivänkin hiilari. :) Sanoin siis syöväni joskus vahingossa hiukan liikaa hiilareita oman elimistöni aineenvaihduntaan ja tarpeeseen nähden. Tilanne, jossa viimeksi on mennyt liikaa hiilaria oli illanvietto, jossa join punaviiniä, joka ei sitten kuitenkaan ollut kuivaa, vaikka piti olla. :hmm: No se siitä. Tuo oli yksi esimerkki. Yleensä nuo "vahingot" liittyvän aina syömiseen/juomiseen jossain kyläpaikassa.
Asia selvä. Kysyin siksi, että moni sanoo syövänsä vain vähän hiilareita, mutta saattaa juoda esim tuoremehua litran päivässä, saaden siitä 100 grammaa hiireita, eli saman määrän kuin esim syömällä 3 lautasellista puuroa. Kysyisin vielä, että millä suhteella syöt hiilarit ja proteiinit? Eli oletko vain vähän rajoittanut hiilarien saantia, esimerkiksi laskenut ne proteiinin tasolle? Vai syötkö hiilaria selvästi vähemmän kuin proteiinia?
Monella naisella varmaan toimii hyvin ruokavalio, jossa hiilaria ja proteiinia syödään suunnilleen saman verran, mutta aika harvalle veryloucarb eli niukkahiilarinen ruokavalio. Tätä koitin tässä selvittää.
Minulla hiilarin määrän rajat kulkee 2-5g/kg. Ihanteellisin olo on treenipäivänä hiilarimäärällä 3-4g/kg. Mielenkiintoista on ollut myös huomata miten pienelläkin muutoksella tulee "seinä vastaan". Olo on huono, voimaton ja väsytnyt söi sitten liikaa tai liian vähän (nimenomaan hiilareita).
Täältä (http://charm.cs.uiuc.edu/users/jyelon/lowcarb.med/) löytyy iso kasa tutkimuksia low-carbista. Tyydytti ainakin tämän tiedonnälkäisen tiedonjanon hetkeksi (vaikka tuolla osa jutuista onkin aika vanhoista tutkimuksista, varmaan uudempiakin löytyis). ;)
Dr Muscle
14.10.2007, 09:40
Vege korosti ihan oikein sohvaperuna-alakarppaajia. Heillä tilanne on hieman eri koska heillä ei yksinkertaisesti ole tarvetta hiilareille polttoaineena ja toisaalta tosi monella heistä on tosi heikko esim. glukoosinotto lihaksiin jne.
Kenenkään urheilijan ei kannata kovin alhaisilla hiilareilla elellä kun on menossa kova harjoittelukausi lajeissa joissa se lihaksen glykogeeni on tärkein energianlähde (eli kuntosalilla esim. kaikki paitsi 1-2 toiston sarjoja pitkillä palautuksilla tekevät tyypit jotka pärjää kyllä reenin kehon ATP ja KP varastoilla). Tästä on kovaa näyttöä jo 40-vuoden taakaa (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/sites/entrez?Db=pubmed&Cmd=ShowDetailView&TermToSearch=5584523&ordinalpos=32&itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsP anel.Pubmed_RVDocSum).
Mutta jonkinlainen hiilarien rajoittaminen ainakin high-carb -tyypeillä on sitten toki monelle hyväksi, erityisesti kun on sitä ylipainoa tai on dieetillä kisoihin (ja erityisesti kun kehon hiilarimetabolia ei ole tehokas, esim. sellaisilla jotka lihovat helposti ja lihasten glukoosinotto ei ole tehokasta). Jos kuitenkin reenaa kovaa ja paljon, niin pitää ajoittaa hiilarien saanti edes sinne harjoituksen jälkeen ja varmistaa että ennen kovaa reeniä ei ole ollut pitkällä hiilaripaastolla jotta ei tarvitse tehdä reeniä alhaisilla hiilarivarastoilla: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/sites/entrez?Db=pubmed&Cmd=ShowDetailView&TermToSearch=12580676&ordinalpos=1&itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsP anel.Pubmed_RVDocSum
Miettikää ihmisiä jotka kuluttaa paljon ja joiden elimistö on tottunut "rehulle". Esimerkiksi kenialaiset juoksijat elää monet 90%:sti hiilarilla, mutta ei heillä ole ylipainoa...Heillä hiilihydraattimetaboliaan liittyvä koneisto kehittynyt soluissa tehokkaaksi. 5000 metrin juoksussakin tärkein energianlähde on lihasten glykogeeni, joten miksi ei tällaisilla ihmisillä kannattaisi tätä energiareittiä tehostaa?
Kaikkeen siis tottuu ja kultaista keskitietä itse olen aina suositellut kovaa harjoitteleville urhelijoille. Kyllä monen lihavan sohvaperunan kannattaa low-carbbia kokeilla jos vaikka se tehoaisi.
Tässä voimaharjoittelupiireissä kovimman low-carb asiantuntijan, entisen voimanostajan Jeff Volekin haastattelu. http://www.t-nation.com/readArticle.do?id=1670854&cr=dietAndNutrition
Volekillahan on nuoreksi mieheksi huima julkaisuluettelo. Suosittelen kaikkia lukemaan tuon haastattelun! Olen itsekin ollut jonkun verran Jeffin kanssa tekemisissä mm. tutkimusmaailmassa.
Jep jep, mun tarkoitus ei tässä threadissa ollutkaan keskustella VERY low carb -ruokavaliosta. Jostain syystä homma aina kuitenkin jotenkin kääntyy sinne, ja sitten puhutaankin jo siitä miten vaarallinen Atkins on tai miten ketohiilareilla eläminen ei voi sopia urheilijalle. Ei tässä nyt siitä ollutkaan kyse. :) Vaan maltillisista hiilareista, ennemmin kai sitä pitäisi kutsua sitten hyväkarpiksi - hiilareita maltilla: ainakin aamulla/treeniä ennen ja treenin jälkeen. Muilla aterioilla sitten vaan vaikka kasviksia ja marjoja, joskus hedelmiä (esim. ennen treeniä). Tällaista ainakin itse pidän silti low-carbbina, koska jos elän näin, on hiilarimäärä päivässä silti jossain 130-180g välillä. Toki pidän korkeampihiilarisia päiviä, mutta silloinkin pitää fiksusti ajoittaa ne hiilarit päivään ellei halua olla 90% valveillaoloajasta ihan koomassa. Tai vaihtoehtoisesti järkyttävässä hiilarihimossa ts. tuijottamassa jääkaappiin ja miettimässä mitä voisi seuraavaksi sitten 2h päästä syödä. :lol:
Miksiköhän muuten esim. aamulla voi huomata niin selkeän eron siinä, miten mikäkin aamupala - low/no-carb vs. mid-carb - pitää nälkää? Munakas (2 munaa, 4-6 valkuaista + kasviksia) pitää nälkää helposti melkein puoleen päivään, kun taas puuroaamiaisen (samat kalorit, lisänä raejuusto + mehukeitto) jälkeen nälkä on jo 1-2h päästä. Omituista.
Omalla kohdallani ainakin oon huomannut seuraavat vaikutukset kropassa (em. tyylisellä ruokavaliolla):
-näläntunne löytyy jälleen ja tulee esiin ns. luonnollisena (korkeammilla hiilareilla mun on erittäin vaikea tunnistaa sitä, koska mielihalut ajaa normaalin nälän yli -> hh:t herättää mielihalut)
-olo on tasapainoinen ja virkeä, ei ole turvotusta eikä vatsakipuja (viljat ja sokeri aiheuttaa väsymystä ja vatsakipuja)
-makuaisti terävöityy
-ruokailuvälejä on helpompi pidentää, eli nälkä pysyy pidempään poissa (tai sitten ne on vaan ne mielihalut)
Mitä mieltä palstan asiantuntijat on siitä, että hiilarinsietokyvyn pystyisi päättelemään kehon ulkomuodosta/ruumiinrakenteesta? Empiiristen kyselytutkimuksieni ;) mukaan tuo voisi hyvinkin olla totta. Ainakin kovin moni tällainen itseni kaltainen persevä naishenkilö kun tuntuu olevan sitä mieltä, että hh-painotteiset ruuat saavat uniseksi ja ruokahimot heräämään. Sitten taas pitkät ja laihat, joilla paino ei koskaan nouse, voivat popsia mielin määrin valkoista pastaa ilman että se näkyy yhtään missään, saati vaikuttaa edes oloon mitenkään. Kumma juttu. Mutta tämä on nyt siis omaa mutuani. :) Hiukan sitä tosin tukee mm. tämä Berardin taulukko Precision Nutrition -keskustelupalstalta:
http://www.precisionnutrition.com/images/bodytype.jpg
Hardcore
14.10.2007, 14:21
Faidra, lue tämä kirja:
http://www.amazon.com/gp/product/1400040787/ref=s9_flash_image_seed/104-8702405-2481552?pf_rd_m=ATVPDKIKX0DER&pf_rd_s=center-1&pf_rd_r=11JJA01018GMQAP2V15M&pf_rd_t=101&pf_rd_p=311498401&pf_rd_i=507846
Dr Muscle
14.10.2007, 17:12
Tässä käsitteen määrittelyssä on se ongelma, että perinteisten tosi korkeiden suositusten ~60%:n HH:n takia moni pitää jo ~40 %:ia low-carbbina vaikka sen pitäisi kaiken järjen mukaan kuulua sinne mid-carbbiin eli ~35-50 % ja sit yli 50-55 % tulisi olla high, >65 very high, <35 low ja sitten siitä huomattavasti alempana vasta very-low. Mut nämä on myös mielipidejuttuja...
Dr Muscle
14.10.2007, 17:38
Mitä mieltä palstan asiantuntijat on siitä, että hiilarinsietokyvyn pystyisi päättelemään kehon ulkomuodosta/ruumiinrakenteesta? Empiiristen kyselytutkimuksieni ;) mukaan tuo voisi hyvinkin olla totta. Ainakin kovin moni tällainen itseni kaltainen persevä naishenkilö kun tuntuu olevan sitä mieltä, että hh-painotteiset ruuat saavat uniseksi ja ruokahimot heräämään. Sitten taas pitkät ja laihat, joilla paino ei koskaan nouse, voivat popsia mielin määrin valkoista pastaa ilman että se näkyy yhtään missään, saati vaikuttaa edes oloon mitenkään. Kumma juttu. Mutta tämä on nyt siis omaa mutuani. :) Hiukan sitä tosin tukee mm. tämä Berardin taulukko Precision Nutrition -keskustelupalstalta:
Itse olen mukana isossa tutkimusryhmässä missä selvitellään lihavuutta selittäviä tekijöitä. Paljon hitaita lihassoluja omaavilla henkilöillä (ns. kestävyystyyppiset usein ektomorfiset henkilöt jotka ei monet kirveelläkään liho ovat hyviä esimerkkejä) on keskimäärin selvästi pienempi riski lihavuuteen ja lihomiseen (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/sites/entrez?Db=pubmed&Cmd=ShowDetailView&TermToSearch=16403232&ordinalpos=2&itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsP anel.Pubmed_RVDocSum), korkeaan verenpaineeseen (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/sites/entrez?Db=pubmed&Cmd=ShowDetailView&TermToSearch=15837823&ordinalpos=2&itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsP anel.Pubmed_RVDocSum) ja insuliiniresistanssiin (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/sites/entrez?cmd=Retrieve&db=PubMed&list_uids=3301899&dopt=AbstractPlus&holding=f1000%2Cf1000m%2Cisrctn).
Ja lihavuus ja jopa lihomisherkkyys liittyy usein siihen heikkoon glukoositoleranssiin (http://www.pubmedcentral.nih.gov/articlerender.fcgi?tool=pubmed&pubmedid=435710).
Mutta ei toki saa yleistää, poikkeuksia on paljon, mutta suurella joukolla mainitsemani ilmiö näyttää pätevän. Lisätutkimuksissa nähdään tarkemmin tuota kuviota...
Sen sijaan ihmettelen tota sun "persevä naishenkilö"? Etkö sä ole ollut USA:ssa sen verran paljon että ymmärtää mitä se oikeasti persevä tarkoittaa? :) Mene vaikka Nykissä Harlemiin menevään bussiin niin osaat määritellä tuon käsitteen enemmän oikein ;)
Itse olen mukana isossa tutkimusryhmässä missä selvitellään lihavuutta selittäviä tekijöitä. Paljon hitaita lihassoluja omaavilla henkilöillä (ns. kestävyystyyppiset usein ektomorfiset henkilöt jotka ei monet kirveelläkään liho ovat hyviä esimerkkejä) on keskimäärin selvästi pienempi riski lihavuuteen ja lihomiseen (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/sites/entrez?Db=pubmed&Cmd=ShowDetailView&TermToSearch=16403232&ordinalpos=2&itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsP anel.Pubmed_RVDocSum), korkeaan verenpaineeseen (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/sites/entrez?Db=pubmed&Cmd=ShowDetailView&TermToSearch=15837823&ordinalpos=2&itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsP anel.Pubmed_RVDocSum) ja insuliiniresistanssiin (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/sites/entrez?cmd=Retrieve&db=PubMed&list_uids=3301899&dopt=AbstractPlus&holding=f1000%2Cf1000m%2Cisrctn).
Ja lihavuus ja jopa lihomisherkkyys liittyy usein siihen heikkoon glukoositoleranssiin (http://www.pubmedcentral.nih.gov/articlerender.fcgi?tool=pubmed&pubmedid=435710).
Oo, mielenkiintoista! Onpa hienoa että palstalla pyörii tällaisia asiantuntijoita. Kiitos että jaksat kirjoitella. :) Taidan tosin tietääkin kuka olet... jos en ole ihan väärässä, niin bongasin sut menneenä viikonloppuna. Mutta ei siitä sen enempää. ;)
Onko tutkimuksissa siis pystytty esim. todistamaan, että ruuan laadulla olisi merkitystä sen kanssa kuinka eri tyyppisillä ihmisillä paino/kehon koostumus vaihtelee? Eli jos glukoositoleranssi on heikko, niin lihooko/pitääkö henkilö kehonpainonsa samana syödessään runsaasti hiilihydraatteja jos hän syö laskennallisen energiankulutuksensa verran? Olipas hankalasti muotoiltu kysymys, mutta ehkä ymmärrät mitä haen takaa. Moni ainakin tuntuu olevan sitä mieltä, että jos on hiilareille herkkä, niin lowcarbilla kärsii syödä kalorimäärässä enemmän kuin hiilaripainotteisella ruokavaliolla ennenkuin paino alkaa nousemaan.
Sen sijaan ihmettelen tota sun "persevä naishenkilö"? Etkö sä ole ollut USA:ssa sen verran paljon että ymmärtää mitä se oikeasti persevä tarkoittaa? :) Mene vaikka Nykissä Harlemiin menevään bussiin niin osaat määritellä tuon käsitteen enemmän oikein ;)Hah ja pah :lol: Jenkit nyt on ihan oma lukunsa - näillä MegaPersevillä kun se ruokavalio on kuitenkin ehkä sitä luokkaa, että jos kuolevat ja kuopataan niin kymmenien vuosien päästä ruumiit löytyvät edelleen samassa tilassa runsaiden säilöntäainekertymien vuoksi. Saati että muistaisivat enää mikä oli kasvis ... ja että "Twinkie" tai "Supersize Bic Mac meal" ei ole sellainen vaikka joskus kauan sitten saattoikin olla lähtöisin jostain pellolla kasvavasta :D Omalla kohdallani lähinnä meinaan sitä, että paino nousee ja kertyy tuonne hanurin paikkeille superhelposti, eikä siihen todellakaan tarvita mitään monen viikon överimättöjä. Normaali ruokavalio ja satunnaiset hairahdukset silloin tällöin riittää, etenkin hiilaripainotteisella ruokavaliolla.
Dr Muscle
14.10.2007, 21:06
Oo, mielenkiintoista! Onpa hienoa että palstalla pyörii tällaisia asiantuntijoita. Kiitos että jaksat kirjoitella. :) Taidan tosin tietääkin kuka olet... jos en ole ihan väärässä, niin bongasin sut menneenä viikonloppuna. Mutta ei siitä sen enempää. ;)
No, ei mua voi asiantuntijaksi voi ehkä tämän threadin aiheessa sentään sanoa. Lihavuuskuviokin on vain mun sellainen yksi useista sivuprojekteista.
Tässä viikonloppuna on olllut sopivasti lomaa töistä että kerkee vähän kirjoittelemaan...Nyt on sen verran kiirettä jatkossa että tuskin hirveesti kerkeen jatkossa että ei ehkä kannata odotella vastauksia...
Ja juu mä olin siinä punaisella sohvalla Expossa jonkun aikaa että saatoit arvata oikein :thumbs:
Onko tutkimuksissa siis pystytty esim. todistamaan, että ruuan laadulla olisi merkitystä sen kanssa kuinka eri tyyppisillä ihmisillä paino/kehon koostumus vaihtelee? Eli jos glukoositoleranssi on heikko, niin lihooko/pitääkö henkilö kehonpainonsa samana syödessään runsaasti hiilihydraatteja jos hän syö laskennallisen energiankulutuksensa verran? Olipas hankalasti muotoiltu kysymys, mutta ehkä ymmärrät mitä haen takaa. Moni ainakin tuntuu olevan sitä mieltä, että jos on hiilareille herkkä, niin lowcarbilla kärsii syödä kalorimäärässä enemmän kuin hiilaripainotteisella ruokavaliolla ennenkuin paino alkaa nousemaan.
Jos Anssi Manninen ilmoittautuisi täällä foorumulla, niin hän pystyisi minua paremmin vastaamaan sun kysymykseen. En ole hiilaritutkimusta seurannut kovinkaan aktiivisesti...
Tulevaisuudessa joka tapauksessa osataan vastata nutrigenomisiin juttuihin paljon paremmin, nythän ollaan vielä ihan alkutaipaleella:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/sites/entrez?Db=pubmed&Cmd=ShowDetailView&TermToSearch=17378721&ordinalpos=13&itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsP anel.Pubmed_RVDocSum
Olemassaolevat tutkimustulokset perustyy 99%:sti vielä keskiarvoihin. Jatkossa päästään paremmin käsiksi noihin poikkeuksiin yms. noiden geenitutkimusten kautta. Ja onneksi myös kaikenmaailman klusterianalyysit, kaksostutkimukset yms. ovat lisääntyneet ja osataan vähitellen sanoa jotain myös yksilöllisistä eroista muutakin kuin mutuna :)
Tulevaisuudessa myös valitettavasti glukoosi-intoleranttius lisääntyy koko ajan eikä enää voi puhua poikkeuksista ja sitä kautta saadaan mielenkiintoista tietoa glukoosi-intoleranttien dieeteistä. Nyt jo on näyttöä että low-carbin yksilölliseen tehoon vaikuttaa ehkä rasvan alueellinen jakautuminen kehossa...Nyt en kuitenkaan muista enää lähdettä :(
Omalla kohdallani lähinnä meinaan sitä, että paino nousee ja kertyy tuonne hanurin paikkeille superhelposti, eikä siihen todellakaan tarvita mitään monen viikon överimättöjä. Normaali ruokavalio ja satunnaiset hairahdukset silloin tällöin riittää, etenkin hiilaripainotteisella ruokavaliolla.
No, naisillahan se laardi tonne seudulle yleisimmin tulee ja hyvä asia on tossa lokalisaatiossa että se vs. masulihominen ei ole kummoinenkaan sydänverisuonisairauksien riskitekijä (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/sites/entrez?Db=pubmed&Cmd=ShowDetailView&TermToSearch=1995775&ordinalpos=13&itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsP anel.Pubmed_RVDocSum) että naiset ovat siinä mielessä onnellisessa asemassa...
Mikähän siinä on, että dieetin jälkeen kroppa tuntuu "kestävän" hiilareita paljon paremmin kuin ennen. Voisin syödä vaikka millaisia määriä ilman, että alkaa väsyttämään tai tulisi paha olo. Mä oon luullut aina olevani ainakin vähän herkkä hiilareille, mutta nyt en tiedä onko enää mitään herkyyttä jäljellä tytössä.
Salipoliisi
15.10.2007, 10:47
Mikähän siinä on, että dieetin jälkeen kroppa tuntuu "kestävän" hiilareita paljon paremmin kuin ennen. Voisin syödä vaikka millaisia määriä ilman, että alkaa väsyttämään tai tulisi paha olo. Mä oon luullut aina olevani ainakin vähän herkkä hiilareille, mutta nyt en tiedä onko enää mitään herkyyttä jäljellä tytössä.
Tuo johtuu juuri parantuneesta insuliiniherkkydestä/glukoosinsiedosta.
Mainitsemasi "dieettihän" parantaa insuliiniherkkyyttä kolmen mekanismin kautta: suurempi energiankulutus(harjoittelu)/energiansaannin rajoittaminen, joista seuraa rasvakudoksen määrän aleneminen kehossa.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/sites/entrez?Db=pubmed&Cmd=ShowDetailView&TermToSearch=17374683&ordinalpos=25&itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsP anel.Pubmed_RVDocSum
vBulletin® v3.8.4, Copyright ©2000-2012, Jelsoft Enterprises Ltd.