Näytä koko versio sivusta : Keskustelua Annan blogista
Kisat on jo ovella, joten eiköhän avata Annallekin oma ketju. Tänne siis keskustelua Annan blogista ja kysymyksiä neidolle. Mun täytyy sanoa Annan kisadieetistä sen verran, että nostan kyllä hattua tälle naiselle. On nimittäin töitä tehty aivan hemmetin kovaa - kuinkahan moni meistä jaksaisi samanlaista työmäärää? Samaan aikaan kun treenitunnit lähenee 20h viikossa, tämä tyttö saa ylennyksen töissä, ostaa omaa asuntoa... huhhuh! :rock:
Mutta aiheesta seuraavaan: Anna kirjoittikin juuri eilen blogissaan (http://www.fast.fi/?mid=526), että kaipaisi lukijoilta ajatuksia:
"Kertokaa mulle (te jotka tätä luette), missä haluaisitte / aiotte ylittää itsenne tai miten olette sen jo ehkä tehneetkin. Olisi kiva kuulla."
Eiköhän aloiteta keskustelu siis tästä aiheesta. Moni pitää näitä meidän lajejamme aivan järjettöminä ja varmasti ulospäin monille laji näyttääkin täysin ulkonäkökeskeiseltä. Voisin kuitenkin väittää, että suurin kehitys useimpien tuntemieni kilpailijoiden ja itsenikin kohdalla kuitenkin on tapahtunut sisäisesti. Joskus kisadieetillä sitä mietti, että koko kisaprojekti on vähän niinkuin Mount Everestille kiipeäminen. Oikeastaan ehkä mikä tahansa projekti, jossa itsensä joutuu ylittämään, on ihan vastaavanlainen. Etukäteen se vaikuttaa aivan tajuttoman hyvältä idealta ja projektin alkua odotetaan kuumeisesti. Matka alkaa mukavasti, olotila on hilpeä ja on mieletöntä nähdä kun ne kilometrit taittuvat jalkojen alla. Jossain kohti alkaa väsy painaa ja sitä miettii jo, että oliko aivan hullu kun tuli aloittaneeksi edes koko matkanteon. Sisulla vaan kuitenkin eteenpäin, sillä se huippu häämöttää siellä jossain pilvien keskellä, vaikka ei näkyvissä vielä olisikaan. Sitten tulee se osuus, jolloin kapuaminen tuntuu pystysuoraa seinää pitkin milli milliltä raahautumiselta. Kyseenalaistaminen, ajatukset luovuttamisesta, ärräpäät lentelee... mutta sitten yhtäkkiä se pilviverho alkaa aueta ja se huippu häämöttääkin aivan näköpiirissä. Siitä saa ihan tajuttomasti voimaa jatkaa eteenpäin. Ja vau, se fiilis loppusuoralla: raskasta, mutta niin antoisaa. Kun seisoo siellä huipulla, niin se tunne on sanoinkuvaamaton. Itsensä ylittäminen kaikkine hankaluuksineen on kuitenkin ollut yhtä lailla valtavan pitkä matka lähtöpisteestä loppupisteeseen, mutta samalla myös matkantekoa omaan itseen, syvemmälle kuin sitä ehkä olisi aluksi uskonutkaan. Kaikille se matka näyttäytyy varmasti hiukan erilaisena, mutta uskoisin että siellä huipulla seistessä, katsellessa koko sitä pitkää matkaa minkä on kulkenut, jokainen vastaavan tehnyt voi ylpeänä todeta että kaikki ne hyvät ja huonot tunteet ja hetket olivat sen pienen hetken arvoisia.
Voih, tulipas tunteiltua. :lol: Mäkin haluaisin ehkä sittenkin jo kisadieetille. :D
TSEMPPIÄ ANNALLE KISOIHIN, OOT UPEA! :thumbs:
Helöyy! Kas,kas, tänne on ilmestynyt mulle ihan oma kommentointiketju :). Jännää... Mä olenkin jo saanut pari meiliä lukijoilta koskien tuota itsensä ylittämistä, Kiitos niistä!
Istun vielä hetken töissä ja kurkin välillä vessan peilistä että kuinka etupuoli kuivuu..Kuivuuhan se, JESSS!
Se on tosiaan menoa nyt... Päivitän todennäköiseti blogia seuraavan kerran sitten kisan jälkeen. Nyt kaikki peukut pystyyn! :thumbs:
Todella paljon tsemiä kisoihin! Olen alusta asti seurannut myös sinun blogiasi ja en voi muuta kuin nostaa hattua! Täällä pidetään peukkuja sinulle, vaikka valitettavasti en pääse paikan päälle kisoja katsomaan. :thumbs:
Yritän samalla vastailla tähän sun kysymykseen:
"Kertokaa mulle (te jotka tätä luette), missä haluaisitte / aiotte ylittää itsenne tai miten olette sen jo ehkä tehneetkin. Olisi kiva kuulla."
Mä yritän tällä hetkellä tehdä päätöstä, lähdenkö kisaamaan, pystynkö siiheen, riittääkö itsekuri ja mielenkiinto. Haluaisin ylittää itseni. Tällä hetkellä olen kahden vaihella siitä lähdenkö kilpailemaan ollenkaan ja jos lähden kilpailemaan niin lähdenkö kehokisoihin vai voimailukisoihin. Kumpikin kiinnostaa, mutta vain toisen voi saada :confused:, elän siis muutosvaiheessa, katsotaan mihin tulokseen tulen :)
Ei muutakun onnea vaan ja kauhiana asennetta reeneihin! Hyvä siitä tulee:p
Voisin vastailla kanssa tähän näin omasta miehisestä amatöörimaisesta näkökulmasta.
"Kertokaa mulle (te jotka tätä luette), missä haluaisitte / aiotte ylittää itsenne tai miten olette sen jo ehkä tehneetkin. Olisi kiva kuulla."
Pelasin 10 vuotta jääkiekkoa. Lopetin ja pidin 2 vuotta taukoa TÄYSIN liikunnasta. Paino oli lähes sama, lukuunottamatta normaalista pituuskasvusta johtunutta painonkasvua, mutta kunto oli suoraansanottuna paska.
Viime syksynä aloitin armottomalla lenkkeilyllä ja vejin itteni piippuun. Pari kuukautta taukoa ja sitten innostuin salilla käymisestä uudestaan. Rupesin imemään pesusienen lailla itseeni tietoa tästä lajista, rupesin syömään oikein ja reenaamaan järjestelmällisesti, mutta kuitenkin tietotasossa olis en verran puutteita etten alussa saanut kaikkea irti ( enkä varmaan vieläkään ).
Tulokset ja paino on noussut lähes lineaarisesti aika sekalaisellakin treeneillä kovaa tahtia, johon vaikuttaa tosin geenitkin. Aion ylittää itseni ja olla 20v täyttäessäni sellasessa kunnossa, että olisi saumoja osallista jopa cbb kisoihin. Intohimoa löytyy niin helvetisti tähän lajiin ja vaatii tälläseltä kermaperseeltä suuria itsensäylittämisiä pitkin vuotta. Paras tunne on ollut tähän asti, kun viimeviikolla 'kotisalini' omistaja tuli kyselemään kuinka monta vuotta treeniä takana. Veikkasi, että neljää viittä :) Ensimmäisen kerran uskoin itteeni täysin ja 100prosenttisesti. Hienoja hetkiä elämässä. Seuraava missä aioin ylittää itseni on kertoa harrastuksestani täysin avoimesti kaikille. Se tuntuu jostain syystä kohtuu hankalalta. Eikai tässä sen kummempaa.
Huh, nyt loppu itsestä puhuminen! :D
Tärkeintä on uskoa omaan tekemiseen.
"Kertokaa mulle (te jotka tätä luette), missä haluaisitte / aiotte ylittää itsenne tai miten olette sen jo ehkä tehneetkin. Olisi kiva kuulla."
Seuraava missä aioin ylittää itseni on kertoa harrastuksestani täysin avoimesti kaikille. Se tuntuu jostain syystä kohtuu hankalalta.
Tärkeintä on uskoa omaan tekemiseen.
Hienoa kuulla, että treeni kulkee ja olet löytänyt itsellesi sopivan liikuntamuodon, jota jaksat ja haluat tehdä jatkossakin!
Ymmärrän sua hyvin tuon asian suhteen, että punttitouhusta voi olla hankala puhua esim kavereille. Valitettavan usein ko. harrastuksesta herää jos jonkinmoisia ennakkoajatuksia ja -asenteita. Mutta niiden ei pidä antaa haitata. Itsehän sä tiedät (ja muut lajin kanssaihmiset) mitä teet ja miksi. Tsemppiä siis urheilun tiellä :thumbs:
Anna onnee viikonlopulle, takahuoneessa nähdään! ;)
Hienoa kuulla, että treeni kulkee ja olet löytänyt itsellesi sopivan liikuntamuodon, jota jaksat ja haluat tehdä jatkossakin!
Ymmärrän sua hyvin tuon asian suhteen, että punttitouhusta voi olla hankala puhua esim kavereille. Valitettavan usein ko. harrastuksesta herää jos jonkinmoisia ennakkoajatuksia ja -asenteita. Mutta niiden ei pidä antaa haitata. Itsehän sä tiedät (ja muut lajin kanssaihmiset) mitä teet ja miksi. Tsemppiä siis urheilun tiellä :thumbs:
Siis kyllä se hankalaa voi olla, mutta varmasti paljon vähemmän, kuin naisilla :)
Ei muutakun tsemiä itselleski ^^
Tuossa unelmoinnissa itsensä ylittämisessä on mun mielestä yks huono puoli. Kun esimerkiksi urheilusuoritusta ajattelee suurena asiana, juuri tuollaisena kuin Faidra sitä on kuvannut niin se asia nousee jalustalle. Tietenkin siitä kannattaa ja pitääkin nauttia ja olen itsekin onneton romantisoija noille itsensä voittamisille, mutta se tekee asiasta niin erikoisen ja ainutlaatuisen, että ihmisestä voi tulla riippuvainen sille asialle. Tämä ei ole sitten välttämättä mikään hyvä asia pidemmän päälle. Tietenkin kunnianhimon siivittämänä sitä pyrkii yhä parempiin suorituksiin, mutta siinä pitäisi pysyä kohtuus mukana.
Nämä ovat tietenkin luonteenpiirteistä kiinni olevia juttuja, mutta mun mielestä tervein tapa suhtautua erilaisiin itsensä voittamisen tilanteisiin on tyynen rauhallinen. Voi olla ylpeä itsestään, muttei ala elämään sen voittonsa siivittämänä.
Nämä ovat tietenkin luonteenpiirteistä kiinni olevia juttuja, mutta mun mielestä tervein tapa suhtautua erilaisiin itsensä voittamisen tilanteisiin on tyynen rauhallinen. Voi olla ylpeä itsestään, muttei ala elämään sen voittonsa siivittämänä.
Nimenomaan niin, ettei oma juttu nouse niinsanotusti hattuun, koska siihen ei oikein ole varaa kenelläkään (mun mielestä). Mutta kyllä mä uskon myös siihen, että tavoitehakuinen ja selkeään kehitykseen pyrkivä ihminen voi saada potkua siitä, että sanoo ääneen ja pystyy myöntämään milloin on taas kerran "ylittänyt omia rajojaan". Ja milloin ei. Tai mihin sen rajan vetää ja miten sen aikoo ylittää.
On kiva kuulla, miten muut ihmiset ovat onnistuneet omissa tekemisissään. Ehkä kukaan muu ei ole tätä heiltä koskaan kysynyt, ja nyt ekaa kertaa saavat luvan kanssa myöntää, että "hei, mä olen oikeesti tehnyt jotain, mihin en jossain vaiheessa uskonut pystyväni." Ei sitä sitten sen enmpää tarvikaan hemuttaa.
Hurjasti tsemppiä Turkkusen kisaan! :thumbs:
Me tullaan omalla "fanipussilla" kannusamaan vaasalandialaista power girliä!
Ainakin sä olet vetänyt hirrrrrrrmuisen urakan läpi...iso hatunnosto siitä! Ja kun treenejäsi salilla katsoo niin siitä saa itsekin intoa laittaa hihat heilumaan!
Olet huippu pimu!
Hymyä lauantaille ja NAUTI!
"Kertokaa mulle (te jotka tätä luette), missä haluaisitte / aiotte ylittää itsenne tai miten olette sen jo ehkä tehneetkin. Olisi kiva kuulla."
3 vuotta takaperin aloitin salilla treenaamisen ihan siitä syystä, koska elämässä ei juuri ollut mitään. Olin sairaaloisen ylipainava ja diettasinkin ensimmäisen vuoden melkein kokonaan tiputtaen noin 25 kg läskiä pois. Ravinnosta ei ollut mitään sen kummempaa tietoa, perus jutut kyllä tiesin mitä tavis tallaajakin, niillä kun ei valitettavasti pitkälle pötki. 05 kävin ekaa kertaa katsomassa kehonrakennus kisoja joista sitten kipinä lähti, että ehkä vielä joskus kaukana tulevaisuudessa tuohon hommaan itsekkin lähtisin. Harmi, että juuri tuolloin tuli skipattua CBB-kisat, mutta 06 keväällä pääsin kultsalla CBB-kisoja ja jämähdin täysin siihen. Aloin lukemaan kaikkea mitä vaan irti sain netistä, lehdistä ja kirjoista ja teen sitä edelleen. Viime vuoden syksyllä Body-lehdessä sitten luki, että ensi vuodesta lähtien on CBB:ssäkin junnusarja johon tähtään. Nyt treenataan kovalla asenteella, lahjoja ei ole nimeksikään, mutta asenteella, kovalla panostamisella ja innolla voi jonkin verran kompelsoida lahjoja.
Aion ylittää itseni ja olla 20v täyttäessäni sellasessa kunnossa, että olisi saumoja osallista jopa cbb kisoihin.
Et ole CBB-junnusarjaan ajatellut meneväsi?
Et ole CBB-junnusarjaan ajatellut meneväsi?
En. Paljon realistisempaa pärjätä vasta tuolloin. :)
En. Paljon realistisempaa pärjätä vasta tuolloin. :)
Realistisempaa???? Ei kisaamisessa ole pärjäämisessä ei varsinkaan eka. Jos junnuissa käväset jo lavalla saat siitä hyvää kokemusta ja sitten kun menet miehiin osaat jo homman paremmin ja kisamenestys voisi olla parempi. Junnuissa kun taso on paljon matalampi, ellei nyt 2 vuoden sisään tule jotain aivan tajuttomattomia genetiikkafriikkimörjöjä lavalle. Pitää vielä muistuttaa sua, että sitten kun on hakattu perus lihasmassa eli meidän kohdalla tai ainakin omalla kohdalla vasta 15-20 vuoden päästä tämä on kuta kuinkin tehty, niin vasta sen jälkeen aletaan ehkä jopa välittämään siitä mitä ne tuomarit iskee sun kouraan. Ennen sitä pitää lähinnä kilpailla itsensä kanssa, koska voit vain vaikuttaa siihen miten itse kehityt ja et voi vaikuttaa siihen ketä vastaan kilpailet. Jos katsotaan nykypäivän suuria CBB-mestareita niin Antikainen jo 17-vuotiaana veivasi poseja lavalla, mutta mies onkin jo ihan omaa luokkaansa. :lol:
Aion ylittää itseni ja olla 20v täyttäessäni sellasessa kunnossa
Heh, tuon ikäisenä olet vielä junnu vielä vuoden, joten voit tehdä kaksi kisa reissua saman tien, jos pärjääminen on 20v:nä realistisempaa. :D
sitten kun on hakattu perus lihasmassa eli meidän kohdalla tai ainakin omalla kohdalla vasta 15-20 vuoden päästä tämä on kuta kuinkin tehty, niin vasta sen jälkeen aletaan ehkä jopa välittämään siitä mitä ne tuomarit iskee sun kouraan. Ennen sitä pitää lähinnä kilpailla itsensä kanssa, koska voit vain vaikuttaa siihen miten itse kehityt ja et voi vaikuttaa siihen ketä vastaan kilpailet.15-20 vuoden päästä olet 32-37-vuotias. Kyllä sitä menestystä klassikkilavoilla pitäisi voida odottaa jo paljon ennen tuota, jos treenaaminen kisat mielessä on aloitettu jo 16-vuotiaana. Ja muutenkin tuo meikäläisen sanomisten miltei suora kopiointi (huonolla kieliopilla höystettynä) on monen mielestä aika turhaa touhua, eli edelleen suosittelen, että ryhdyt ajattelemaan ihan omilla aivoillasi. Eikä niillä äidinkielentunneillakaan käyminen huono idea ole. ;)
Eepoksin jutta toki ihmettelin samassa mielessä kuin Näkkäri, sillä 20-vuotiaana pääsee kyllä vielä ihan junnusarjaankin kilpailemaan.
15-20 vuoden päästä olet 32-37-vuotias. Kyllä sitä menestystä klassikkilavoilla pitäisi voida odottaa jo paljon ennen tuota, jos treenaaminen kisat mielessä on aloitettu jo 16-vuotiaana.
Kun ei odota mitään ja jollain taivaan ihmeellä jotain menestystä tulee, niin on tunnekin parempi. Mutta laitoin tuon homman tasan sen piikkiin, että laji menee niin hurjasti eteenpäin, että käytännössä olen jopa tuolloin se line-up laihapoika.
ngv jos keskittäisit ton energia määrän reenaamiseen etkä paskan puhumiseen niin voisi kisasuunnitelmat toteutuakkin hamassa tulevaisuudessa.. :)
ps: muutenkin toi sun negatiivinen asenne kehittymisellesi on suoraansanottuna naurettavaa(15-20 jutut jne.)
Öh, pidettäiskö tämä thread asiassa. NGV ja Hulkki ja muut voi jatkaa väittelyä jossain toisaalla.
Anna, kurkkasin just kisakuvia - näyttäis että kehitystä on tullut sitten viime kisojen. :) Mua harmitti tosissaan kun kuulin ettet jatka Lahteen, olisin niin toivonu näkeväni sut SM-lavalla. Oli NIIN pienestä kiinni, hitto. :( Sulla oli kuvien perusteella tosi kaunis stailaus, oot näyttävä kilpailija! Nyt vaan treenaamaan kovaa ja... SYÖMÄÄN. :D Nauti, oot kyllä sen ansainnut!
Noista Turun kuvista on muuten kauhean vaikea nähdä missä kunnossa tytöt oikeasti oli, valot on niin omituiset. Molempien sarjojen tytöt näyttää kauttaaltaan paljon pehmeämmältä kuin oisin olettanut... hmmh.
Kiitos, Faidra.
Se on kyllä totta, että nuo Turun kuvat ovat huonoja. Valaistus oli suoraan niinku jostain lääkärin vastaanotolta.. Mutta mun kodalla totuus on se, että liian pehmeä olin. Muun muassa. Muista korjattavista asioista saan tietää tässä pikapuoliin.
Harmittaa ihan simona oma epäonnistuminen, mutta toistaalta olen myös iloinen siitä, että pääsen treenaamaan taas kunnolla ja nauttimaan siitä.
Onnea hurjasti Teemulle ja Emmalle!!!!!
Hirrrrmusti tsemppiä Anna jatkossa!! Älä lannistu.
Oon seurannu sun blogia koko dieetin ajan ja oot kyllä rautainen mimmi.
Respect :rock:
T:Kilpasiskosi
Kiitos, Sandy kannustuksesta! En mä lannistu. Jokaisesta suorituksesta oppii jotakin. Tästä hyvinkin paljon.
Mielessä pyörii pitkäaikainen haaveeni juosta puolimaraton...Kun kerta BF:ssa en todennäköisesti tule toivomaani menestystä ainakaan pitkään aikaan saavuttamaan (tarvii vuosia ja vuosia työtä vielä) , niin olen miettinyt tota juoksuhommaa ihan tosissaan..
Toki salitreenissä on pääpaino, mutta jos nyt tämän talven treenailis vetoja ja pitkiä matkoja siihen lisäksi, niin vois hilppasta sen puolimarsun kesällä. BF lavoilta olen jokatapauksessa pois useamman vuoden, niin jotakin kisaa täytyy tähän väliin kehittää ;). Ikuinen kilpailija kun olen, niin miksei käydä ratsastuksen ja bodyfitnesin lisäksi koittamassa juoksutaitoja..Hmm
Tätä mä just tarkotan; sussa on semmoista ASENNETTA, joka multa esimerkiks on aika vähissä tässä vaiheessa...
Tämä dieetti on henk.koht. ollu paitsi fyysisesti niin varsinkin henkisesti niin raskas kokemus, että menee tovi ennenkuin jaksaa edes haaveilla seuraavasta lavalle nousemisesta. Mun pääkoppa vaatii totaalista nollaamista tämän koettelemuksen jälkeen, joten en voi kuin ihailla sisuasi joka puskee sua kohti sitä seuraavaa tavoitetta eli puolimaratonia...! :eek:
Tsemppiä siis juoksutreeneihin!! Muista, että ihminen pystyy mihin vaan kun MOTIVAATIO on tarpeeksi kova... :rock:
Ens alkuun suurensuuri voimahali sulle Anna! Mun mielestä oisit kuulunut tuolla Turussa finalistien joukkoon, mutta eipä noita enää auta jäädä murehtimaan, vaan uusia tuulia ja haasteita päin, niinkuin oot itsekin blogissas todennut :thumbs:
Mielessä pyörii pitkäaikainen haaveeni juosta puolimaraton...Kun kerta BF:ssa en todennäköisesti tule toivomaani menestystä ainakaan pitkään aikaan saavuttamaan (tarvii vuosia ja vuosia työtä vielä) , niin olen miettinyt tota juoksuhommaa ihan tosissaan..
Toki salitreenissä on pääpaino, mutta jos nyt tämän talven treenailis vetoja ja pitkiä matkoja siihen lisäksi, niin vois hilppasta sen puolimarsun kesällä. BF lavoilta olen jokatapauksessa pois useamman vuoden, niin jotakin kisaa täytyy tähän väliin kehittää ;). Ikuinen kilpailija kun olen, niin miksei käydä ratsastuksen ja bodyfitnesin lisäksi koittamassa juoksutaitoja..Hmm
Tätä haluan kommentoida vähän tarkemmin yleiseltä kantilta, kun itsekin noita tulee mietittyä. Tuo kisaaminen on vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta kun kyseessä on arvostelulaji, myös sen kilpailukokemuksen saaminen ja itsensä tutuksi tekeminen merkitsee, oltiinpa tuosta mitä hyvänsä mieltä. Toisaalta taas kilpailujen välissä olisi kai tarkoitus kehittyäkin, mikä väkisinkin vaikeutuu tiukalla kilpailutahdilla. Lienee varmaankin kisaajasta riippuvaa, miten paljon motivoi pelkkä kisaaminen, kisadieetin loppuun asti vetäminen, mahdollisimman hyvä kehitys suhteessa edellisen kerran kuntoon vaiko onko toiveita menestymisestäkin. "Fiksu" jos olis, sitähän reenailisi itsensä kaikessa rauhassa optimaaliseen kisakuntoon vaikka sen 5-10 vuotta, mutta liekö tuossakaan tämän lajin tarkoitus :) Tosin loppukaneettina todettakoon, että eiköhän jokainen itse tiedä kun aika on itselle passeli.
Tosin loppukaneettina todettakoon, että eiköhän jokainen itse tiedä kun aika on itselle passeli.
Nii-in, voi kun tietäisikin.. Jos olisi ollut kristallipallo kädessä silloin, kun dietille ryhdyin, niin en olisi sitä (diettiä) koskaan aloittanutkaan. Mulle on aina ollut tärkeää opiskeleminen, kouluttautuminen, uralla eteneminen, parisuhde jne ja nyt kun kesken kaiken sain mahdollisuuden toteuttaa haaveeni urakehityksestä, meni kisasuunnitelmat ja työssä kehittyminen (parisuhteen hengissä pitäminen) pahasti päällekäin. Onhan se toki mahdollista hoitaa sekä työ, perhe, että kisadietti kunnolla (hyvä esimerkki vaativasta työstä ja kisaamisen yhteensovittamisesta on "meidän" Kai :rock: ), mutta ei välttämättä aina.
Vuoden tauko kisasta tuntuu pitkältä, mutta vuosi naisen lihasten kasvatukseen/kokonaisuuden muokkaamiseen on mitättömän lyhyt periodi. Sitä haluaa helposti uskoa ennenaikojaan, että nyt mä oon varmasti kehittyny, nyt mä voin lähteä diettaamaan kisaan. Se riippuu ihan tavoitteesta, että milloin "kannattaa" lähteä kisaamaan uudelleen. Jokainen siis punnitsee näitä juttuja mielessään ja tekee sen päätöksen itse. IMO lavalle ei kannata lähteä vaan sen takia, että on siistiä olla siellä. Itse en enää kisaan lähde seinäruusuilemaan. Pitää olla todella tapahtunut kehitystä, ennenkuin uudelleen sinne kapuan. Jos kapuan.
Mulle itse kisaaminen ei ole se main thing. Mä treenaan salilla sen takia, että olisin fyysisesti hyvässä kunnossa. (mikä sitten kenellekin on "hyvä kunto". Itse olen kaukana omasta tavoitteesta vielä)
IMO lavalle ei kannata lähteä vaan sen takia, että on siistiä olla siellä. Itse en enää kisaan lähde seinäruusuilemaan. Pitää olla todella tapahtunut kehitystä, ennenkuin uudelleen sinne kapuan.
Seinäruusuilu ei oo kivaa, been there, done that ;) Samaa mieltä siitä, että kannattee kisata sitten kun tuntuu, että voisi olla jotain uutta näytettävää, eli kehitystä.
Omalla kohdalla ainaki oli täysin oikea valinta huilata vuoden 2005 seinäruusuilun jälkeen 2 vuotta, olipahan jotain muutosta tullut siinä ajassa ja diettiki toimi ku junan vessa. Vaikka kireempi oiski saanu olla :D
Jos mä vielä jaksan kerran rypistää itteni lavalle, on pakko olla kireempi. Muuta muutosta tuskin tulee, lihaa ei varmaan ilmaannu mistään lisää, enkä oikeestaan edes halua. Tai no olkapäissä ei voi koskaan olla liikaa :D
Hmmm...vai oonkohan sittenkin tullut jo tieni päähän? :rolleyes:
Olkapäissä ei todellakaan voi olla liikaa lihaa!! :evil:
En mäkään kokonaisuudessa isommaksi halua, mutta viilattavaa muuten on vaikka kuinka paljon.
Rautateemu
20.09.2007, 20:10
Olkapäissä ei todellakaan voi olla liikaa lihaa!! :evil:
En mäkään kokonaisuudessa isommaksi halua, mutta viilattavaa muuten on vaikka kuinka paljon.
Kyllä mun mielestä sulle voi lätkiä vielä reippaasti "yleislihasta" (mun mielipde) ja näytät vaan vielä paremmalta. Tietysti pitää viilata aina jotain paikkoja enemmän kuin toisia.
Kyllä mun mielestä sulle voi lätkiä vielä reippaasti "yleislihasta" (mun mielipde) ja näytät vaan vielä paremmalta. Tietysti pitää viilata aina jotain paikkoja enemmän kuin toisia.
Aivan varmasti voisi!
Rasvat kun saa pidettyä tarpeeksi alhaalla, niin sitä möhköoloa, jota inhoan, ei pääse syntymään. Mulle simpsakka, elastinen, terveen lihaksikas ja urheilullinen vartalo on se mitä arvostan.
Totuushan on se, että naiselle (ainakaan mulle) ei liikaa lihaksia millään treenillä pääse vahingossa syntymään. Eikä kyllä tekemälläkään.
Isolla tarkoitin lähinnä sitä oloa, kun ketterä kesäkunto-olo häviää. Itsekuri, riittävä aerobisen määrä, säännöllinen venyttely/monipuolinen treeni ja kohtuus ruuan kanssa ratkaissee tämänkin "ongelman" .
Rautateemu
21.09.2007, 10:02
Totuushan on se, että naiselle (ainakaan mulle) ei liikaa lihaksia millään treenillä pääse vahingossa syntymään. Eikä kyllä tekemälläkään.
Kyllä sitä tulee, kun löytää oikeanlaiset treenit. Täällä tulee toivottavasti olemaan paljon hyvää keskustelua siitä kuinka naisten/miesten kannattaa treenata ajatellen kilpafitneksiä ja puurolinjan kehonrakennusta. Ihan varmasti saat vinkkiä kuinka hankkia tulevaisuudessa sen muutaman kilon puhdasta lihasta lisää!:). Naisen kroppa ei kovin paljoa eroa miehen kropasta miten kannattaisi treenata, ainoastaan naiselle lihaskasvu on vaikeampaa. Joutuu ehkä vielä enemmän vääntämään sitä perustreeniä (lue= raskaiden ja suht raskaiden painojen vapaapainoharjoittelua) saadakseen lihaskilosen, mutta myös miettimään ja analysoimaan treenejänsä/ syömisiänsä enemmän.
edit: luin tarkemmin noita edellisiä posteja, ja ilman muuta kuulostaa vain hyvältä, että haluaa kokeilla muutakin kuin BF-kisailua. Itseasiassa salitreenien ohella on järkevää touhua tehdä muutakin treeniä. Mutta silti pystyy kehittymään. Tietysti pitkän matkan juoksu on aika päinvastainen harrastus, mitä lihasmassan kasvattaminen. Itse pystyin n. 3 vuotta sitten kehittämään paljon aerobisella kaudella (yltiömäärä aerobista 10-15 tuntia/vko) menettämääni lihasmassa takaisin, ja jopa lisää lihasta, vaikka treenasin edelleen 5-6H/ raskasta aerobista viikko. Tietty mulla varmaan on lahjoja saada tuolla määrällä liikuntaa lisää lihasmassa, mutta yksi syy oli treenien muuttaminen mahdollisimman yksinkertaisiksi. Kaikki perustui lähinnä kyykky-veto-penkki/käsipainpunnerrukset-leuanvedot- raskaat soudut-systeemiin. Ja niitä tehtiin lähinnä matalilla toistomäärillä, mutta kohtuu paljon sarjoja/treeni (treeneissä ei mielellään montaa liikettä). Tuollaisilla treenimäärillä on turha lähteä "viparit- keskitetty hauiskääntö - ojennus - koukistus - pohjenousu -linjalle". Ei vaan oikein ole mitään hyötyä.
Jatketaan tässä threadissa keskustelua Annan blogista. Yleisesti kenen tahansa naisen treenaamiseen liittyvää keskustelua voi jatkaa täällä (http://www.musclemarket.fi/forum/showthread.php?p=870).
Kyllä sitä tulee, kun löytää oikeanlaiset treenit. Ihan varmasti saat vinkkiä kuinka hankkia tulevaisuudessa sen muutaman kilon puhdasta lihasta lisää!:). Naisen kroppa ei kovin paljoa eroa miehen kropasta miten kannattaisi treenata, ainoastaan naiselle lihaskasvu on vaikeampaa. Joutuu ehkä vielä enemmän vääntämään sitä perustreeniä (lue= raskaiden ja suht raskaiden painojen vapaapainoharjoittelua) saadakseen lihaskilosen, mutta myös miettimään ja analysoimaan treenejänsä/ syömisiänsä enemmän.
Voevoe..:hmm: Kyllä tässä osoitteessa on kuule panostettu syömisten, levon ja treenin optimoimiseen. Believe me. Jopa niin paljon, että vähempikin "nipottaminen" varmaan riittäisi.
Mulla ei ole kiire mihinkään, mutta toki kaikki hyvät neuvot ovat aina tervetulleita. Ja niitä olen myös saanut sekä valmentajaltani että kanssakisaajilta. Täytyy silti tajuta, etten mä voi verrata itseeni naisiin, joilla on tavoitteellista punttitreeniä 10+ vuotta takana.
Edit: Kaisa tms. siirrättekö tämän postauksen sinne minne se kuuluu, kiitos!
Anna, I'm so with you! :hali: Sitä tulee AINA verrattua itseään muihin vaikka ei pitäisi. Sulla ja mulla on molemmilla varmaan noita tarvittavia treenivuosia vielä niin lukemattomia edessä, ennenkuin kumpikaan näyttää lavalla lähellekään siltä kuin vaikka Satu, Mari ja muut kunnon lihaskovuuden vuosikausia treenaamalla saavuttaneet tyttöset. Ollaan me sitten vaikka ne tämän tiimin laihaläskit fitnessemännät, jos nuo äijät pitää sitä laihojen poikien podarisarjaa yllä. :D
Muista että sulla on kuitenkin jo moni asia tosi hyvin kunnossa, missä kokeneemmatkin mokaa: aivan upea lavasäteily, todella oman näköinen ja positiivisella tavalla erottuva stailaus. Se on jo kuitenkin yksi iso osa sitä kilpailemista. Me ollaan molemmat varmaan menty vähän perse edellä puuhun: nuo asiat on kunnossa ennenku lihoja on edes kunnolla hankittu. :D Sulla vielä rakenne tekee hommasta haastavan, kun oot tuollainen gaselli, pitkät hoikat jalat. No, se on silti varmaan kuitenkin parempi ku tällanen synnyttäjän lantiolla varustettu mamma. :lol:
Kaipa se vaatii vaan sitä paljon puhuttua kärsivällisyyttä. On se nyt ihme, jos ei tuossa 2010-2012 korvilla jo molemmat ala näyttää lavallakin joltain, jos jaksaa samaan tahtiin painaa hommia. Pitää unohtaa se nykyhetki, keskittyä tekemään oikeita asioita ja katsoa sinne kauemmas tulevaisuuteen kun näinkin turhauttavasta hommasta kyse kuin "testosteronit nollassa" -podailusta... jos kattoo lähelle, niin sehän on yhtä tuulimyllyjä vastaan taistelua koko touhu. ;)
Voevoe..:hmm: Kyllä tässä osoitteessa on kuule panostettu syömisten, levon ja treenin optimoimiseen. Believe me. Jopa niin paljon, että vähempikin "nipottaminen" varmaan riittäisi.No kun se ongelma on juurikin siinä liiallisessa "optimoinnissa" = perusasioista pois ajautumisessa. Eli mitä nyt olen treeniblogiasi lukenut, treenaat monijakoisella ohjelmalla ja teet huomattavan paljon eristysliikkeitä (toki myös raskaita perusliikkeitä). Painotan edelleen tuota T-Nationin huippuvalmentajien loistavaa kommenttia siitä, että 90 prosenttia treenaajista (mukaanlukien kilpaurheilijat) kehittyy parhaiten yksinkertaisella perustreenillä. Jostain syystä kuitenkin about 50% ihmisistä kuvittelee kuuluvansa siihen 10 prosenttiin, jolle monijakoiset spesiaaliohjelmat toimivat paremmin.
Ymmärrän hyvin hieman kohdennetumman ja enemmän eristysliikkeitä sisältävän treenin esim. olkapäiden kohdalla kun BF-kilpailijasta on puhe, mutta muuten se paras lihasmassa saadaan kyllä lähes poikkeuksetta hyvin yksinkertaisella ja raskaalla perustreenillä, eikä millään monijakoisella tuhatta eri liikettä sisältävällä ohjelmalla. Enkä BTW ole itsekään lainkaan syytön tuohon turhaan treenien monimutkaistamiseen, eli joudun aina tasaisin väliajoin muistuttamaan itseäni tekemään treeneistä mahdollisimman yksinkertaisia. Suurimmalla osalla kehopuolen treenaajista on paljon parannettavaa tämän asian suhteen.
Sinun (kuten melkeinpä kaikkien muidenkin BF-kilpailijoidenkin) kohdallasi treenien optimointi tarkoittaisi siis nykyistä huomattavasti yksinkertaisempaa, lähes pelkkiin raskaisiin perusliikkeisiin painottuvaa vähäjakoista tiheämpifrekvenssistä ohjelmaa. Erikoispainotus olkapäille, mutta muulle kropalle tosiaan melkeinpä pelkkiä perusliikkeitä ja niissä ajan myötä rautoja suuremmiksi.
Edit. Koska tämä sama havainto pätee mielestäni aika hyvin yleisesti BF-kilpailijoihin, laitoin yleiseen muotoon muokatun version tästä saarnasta tuonne treenipuolen threadiin: http://www.musclemarket.fi/forum/showthread.php?p=879#post879
Rautateemu
21.09.2007, 13:29
Keskustelu siirtyi myös tuonne yleiseen treenikekusteluun, mutta jatkan kumminkin. On mahdollista treenata lihasmassaa lisää myös aerobista suhteellisen paljon treeniä tekemällä. Tee vaikka "aerobisempia kausia" järjen puitteissa, joissa käyt väh. 2-3 x viikko salilla, ja silloin tietysti hyvin yskinkertaista treeniä. Jos pääset 3-4 x viikko käymään puntilla, niin itse tein joskus varsin mukavan treenin jopa spinningtunnin päätteeksi ihan 3 - jakoisella treenillä + 1 "lisuketreenillä". Työntävät-vetävät vertikaaliset (esim. penkki-kulmasoutuliikepari ja kp-vinopenkki-käsipainopenkkiliikepari + vähän hauiksia), jalat (kyykky sj-veto) ja kolmas treeni vertikaaliset työntö-veto (leuat kahdella eri otteella ja pystypunnerrukset ja viparit niiden liikepareina + ojentajille hilavitkutusta). Tuossa tuleee tavallaan noiden perusliikkeiden ansiosta aika hyvin työtä koko yläkopalle vähintään epäsuorasti pariinkin kertaan. Tai voi treenata tuollaista ohjelmaa 5-6 päivän kierrolla.
Nopeata ja raskasta treeniä silloin! (muista myös runsaampi kalorinkulutus)
Tietysti voi tehdä kokovartalotreenejä, puoivartalotreenjeä, 2/3 vartalotreenejä, mutta ne ovat aika kuluttavia runsaan aerobisen treenin ohella.
Rautateemu: KIITOS vinkeistä.
Hulkki: Nuo blogissa mainitut treenit on valmentajan ohjeiden mukaan... Ekaa kertaa noudatin jotakin "juuri minulle" tehtyä ohjelmaa... Että sellasta. Mutta, nyt jatkankin niinkuin aloitin = omin neuvoin, asioita opiskellen ja itseäni kuunnellen.
Pacifique
21.09.2007, 15:06
No kun se ongelma on juurikin siinä liiallisessa "optimoinnissa" = perusasioista pois ajautumisessa. Eli mitä nyt olen treeniblogiasi lukenut, treenaat monijakoisella ohjelmalla ja teet huomattavan paljon eristysliikkeitä (toki myös raskaita perusliikkeitä).
Samoja asioita olen miettinyt, mutta Hulkki ne uskalsi ensimmäisenä sanoa ääneen.:D Luen Annan blogia mielelläni, aurinkoinen sporttinen tyttö, mukava seurata treenejä ja juttuja. :p
Toisen asian minkä olen huomannut Anna sinun treeneistä on se, että käytät usein pudotussarjoja. Käsittääkseni näillä saa kyllä lihakset väsytettyä totaalisesti, mutta hermosto ottaa hittiä aika paljon, kun vedetään ns.loppuun asti. Näistä on ollut puhetta ja mielestäni noita voisi käyttää pikkaisen harvemmin ja keskittyä ihan suoriin sarjoihin 1-2min palautuksilla. Mutta tärkeintä on luultavasti kasvattaa vaan niitä voimatasoja ylöspäin ja sitä kautta hakea lihasmassaa lisää. Eli progressiivistä raskasta perustreeniä kuukaudesta/vuodesta toiseen.
Treenaus puolimaratonia varten menee kyllä aika kataboliseksi hommaksi :ngv:, jos katsotaan näin lihasmassaa hakevan silmin, mutta tosiaan silloin kannattaa keskittyä siihen juttuun vuodeksi tms ja sen jälkeen vasta lähteä kasvattamaan sitä perusmassaa bf kisoihin ja keskittyä siihen hommaan kunnolla, koska samaan aikaa nuo eivät tule onnistumaan, ainakaan kovin hyvin tuloksin. Muutenkin liika aerobinen voi olla monelle este paremmalle kehitykselle, varsinkin jos ei huomioida sitä ruokailussa. Mutta sulla on varmasti kaikki kulutukset sun muut laskettuna tarkasti valkun kanssa, joten turhaan paasaan tästä. Tärkeää on kuitenkin liikkua salitreenin ohella (sopivasti), möhköfantti kunto offilla tuskin auttaa ketään lihaksien saannissa..:hmm: Tärkeää on, että itse voi hyvin ja tekee niitä asioita mitä itse haluaa. :)
Tarkoitus ei ollut mitenkään nalkuttaa, muutama miete vaan. :piis:
Paljon tsemppiä Anna jatkoon!
Olit todella hyvännäköinen Turussa, harmi kun et päässyt Lahteen. Onnea myös uusien projektien kanssa.:)
Heippa Anna! Oli kiva nähdä sinut taas kisatouhuissa mukana. Toivottavasti vielä jossain vaiheessa jatkoa tulee! Puolimaratooni treenit käyvät oikein napsakasti bf-kilpailijalle, kunhan asiat suunnittelee vaan huolella. Onhan meillä esimerkkejä esim. NOGP 06-voittaja Åsa Hällstorp pistelee maratooneja useamman vuoteen ja väliin niitä bf-kisojakin!
Tuli mietittyä Turussa, että hassua miten mie asustelin Vaasassa melkein 5 vuotta ja silti tuskin koskaan törmättiin.:lol: Menee ehkä aiheen ohi, mutta onkos Toffella kisasuunnitelmia? Katselin, että hänkin on varsin hyvissä raameissa. Hyvää syksyn jatkoa sinne!
Pacifique: Niin nimenomaan olinkin alustavasti ajatellutkin, että puolikkaaseen valmistautuminen ja juokseminen vie multa sen vajaan vuoden "pois" boditreeneistä. Siis optimaalista kehitystä silmällä pitäen. Pudotussarjoista sen verran, että olen tosiaan viime lokakuusta saakka tehnyt treenit ja syömiset aika tarkkaan just niinkuin valmentaja on neuvonut. (ekaa kertaa näiden vuosien aikana maksoin valm.maksut ja päätin tehdä niinkuin käsketään, eikä aina vaan sen mukaan mitä itse luulee olevan oikein)
Mutta, olet varmasti ihan oikeassa, ja talvikauden treenit onkin suunniteltu nyt näiden hyvien vinkkien inspiroimana.
Anne: Kiva kun kommentoit tänne! Ei se Toffe mihinkään kisatouhuihin halaja. Luojan kiitos, hehhheh. On sen verran mukavuudenhaluinen sälli :sydän: , ettei kisaaminen ole sille vaihtoehto. Eikä T omaa myöskään yhtään kilpailuviettiä. Se on kaikki katsos minulla ;).
Loppuun vielä sellanen kaneetti, että hyvä aerobinen kunto on mun mielestä kaiken perusta. Ja juoksemisesta (sekä tehokkaasta spinningistä) tunnun nauttivan tällä hetkellä niin paljon, että olisi tyhmää jättää ne väliin. Mä en kuitenkaan missään vaiheessa ole ajatellut, että BF olis mun elämä. Että kaikki tekeminen aina pitäisi suunnitella sen mukaan, että mikä olis parasta mun lihaskasvulle. Eri asia olisi, jos fitness olisi mulle ammatti, mutta kun ei ole.
Rautateemu
24.09.2007, 10:20
Loppuun vielä sellanen kaneetti, että hyvä aerobinen kunto on mun mielestä kaiken perusta. Ja juoksemisesta (sekä tehokkaasta spinningistä) tunnun nauttivan tällä hetkellä niin paljon, että olisi tyhmää jättää ne väliin. Mä en kuitenkaan missään vaiheessa ole ajatellut, että BF olis mun elämä. Että kaikki tekeminen aina pitäisi suunnitella sen mukaan, että mikä olis parasta mun lihaskasvulle. Eri asia olisi, jos fitness olisi mulle ammatti, mutta kun ei ole.
Itse kaipaan noita erittäin raskaita aerobisia tunteja (armybic, kovat sarjoja ja hyppyjä sisältävät tunnit mm. Bodystep, spinningistä tosin sain aikanaan jo yliannostuksen), mutta enää en maksa itseäni kipeäksi noista. Täällä Helsingissä kun on järkevän matkan päässä olevilla saleilla melkein kaikilla raskaita miehillekin sopivia tunteja sisältävillä kuntokeskuksilla jäsenyysvaatimus, ja kova kuukausihinta. Noilla saleilla en ikinä kuvittelisi tekeväni sitten kaikkia punttitreenejä .
Eri asia on kehittyä sitten lajissa, missä vaaditaan kunnolla lihasmassaa. Ihan hyvä että tähtäät muuhun, ja teet muuta, ja ehkä kilpailuvietti löytyy noista aerobisimmistakin lajeista. BF/Fitness-kisoissa kärkisijoille vaadittava lihasmassa kun ei tahdo naisilla kasvaa korkeaintensiivisen aerobisen ohella tarpeeksi (kun se on vaikeaa miehellekin vaikka Classic BB:hen). Tai sitten täytyy olla huippulahjakas. Ainahan voi tehdä muutakin, pääasia on että tekee/urheilee sen parissa mistä pitää:).
Kiitoksia Anna hyvistä kirjoituksista blogissasi.
Ajattelin kommentoida hieman keskusteluun puolimaratonin juoksemisesta. Blogisi perusteella harjoitteluusi on sisältynyt runsaasti juoksua ja todennäköisesti puolikas taittuisi jo nyt aika helposti. En usko, että BF-kehityksen kannalta puolikkaan juoksusta on juuri mitään haittaa. Jos aerobinen kunto on jo valmiiksi ok ja sitä pitää talven yllä (esim. kerran viikossa 10 km lenkki), niin kevään koittaessa hankkii noin kuukaudessa ihan hyvän kunnon puolikkaalle.
BF-kehityksen kannalta on tietysti toinen asia, jos juoksun aikatavoitteet vaativat keskittymään pääasiassa juoksuharjoitteluun.
Tsemppiä harjoitteluun!
Voi kiitos, Mapal, kauniista kommenteista! Kyllähän sitä on tullut juostua vuodet läpeensä enempi tai vähempi, ja juuri siksi tuo maratonajatus on niin pinnalla ollutkin. Kovasti sitä on tullut mietittyä, mutta kun bf-lava on houkutellut tähän asti enempi, niin juoksut ovat olleet lähinnä kaikkea muuta kun kisaan tähtääviä. Nyt kuitenkin olen hetkeksi haudannut ajatuksen fitnesskisoista ja siksi päätin, että puolikas voisi olla tähän väliin pelkästään hyvä motivaattori.
Sen verran halusin kuitenkin rauhoittaa tätä aikatauluttamista ja tulosten tavoittelua tältä vuodelta, että päätin aloittaa maratonharjoittelun ihan tosissani vasta tammikuun alussa. Siihen saakka punttia ja spinniä/juoksua fiiliksen mukaan. Tärkeintä on olla timmissä kunnossa ja terveenä. Muita tavoitteita ei enää tälle vuodelle liikunnan saralla olekaan.
Hyviä treenejä sinulle! Ja kiva jos jaksat lukea höpinöitäni myös jatkossa =D !
Kiitos kivoista kirjoituksista! Mie oon jääny ihan koukkuun näihin blogeihin, pakko käydä katsomassa joka päivä onko päivityksiä. :)
Jaksaisitko joskus kirjoittaa peruspäivän sapuskoistasi ja päivän kulusta? Minusta on kauhean mielenkiintoista tietää miten muut ihmiset syövät ja elävät, kun on monta rautaa tulessa. Jossain ehkä mainitsitkin syömisistäsi jotain mutta en enää tähän hätään sitä löytänyt.
Toivottavasti uniasiat helpottuvat, univaikeudet on yksi viheliäisimmistä asioista mitä tiedän. Nykyään niistä kirjoitetaan paljon kaikkialla, mutta tahtoo olla aina samaa perusasiaa: viileä makkari, sängyssä vaan nukutaan ja rauhalliset iltarutiinit. Tosin ihan hyviä muistutuksia nuokin. Taitaa se olla jonkinlainen stressi suurin syy uniongelmiin, ainakin itsellä sekä lähipiirissä.
Jonna1983
02.11.2007, 07:29
Mulla ei niinkään noita uniongelmia ole ollut, mutta toi jumalaton hikoilu on kyllä tuttua :rolleyes: Itse mietiskelin, et johtuiskohan se hikoilu kropan palautumisesta pitkästä dieetistä? Vähillä rasvamäärillä palelsi koko ajan ja nyt hikoiluttaa, kun rasvaakin alkaa kertymään kroppaan..
Nii-in, eiköhän se vastaus huonoon unenlaatuun löydy jostakin piilevästä stressistä. Ehkä?
Jonna1983: Mulla ainakin on ihan selvä muutos tapahtunut tuossa lämmöntuotossa ekan kisadietin jälkeen, ja sama on jatkunut kaikki nää vuodet. Eli mulla on paljon helpommin kuuma nykyään, kuin mitä oli ennen (eli joskus vuonna 2004 ja sitä aikasemmin). Ja tuo "hikoilu" alkoi/lisääntyi nimenomaan ekan kisadietin jälkeen, eikä koskaan vähentynyt. Paitsi itse dietillä tietty oli kylmä. Mutta nyt taas on kuuma.
Mä ymmärtäisin jos olisin jossain sotanorsukunnossa, mutta kun en ole.
Jos jollakin on tietoa miksi näin on käynyt, niin kertokaahan ihmeessä!
Kiitos tsemppaavasta ja iloisesta blogista. Tuntuu että te kaikki fitnesstytöt olette melkoisia energiapakkauksia :)
Olisi kiva jatkossa lukea sinun juoksutreeneistä punttiksen ohella. Harjoittelusi puolimaratonille kiinnostaisi vaikka luulenkin ja oletan blogisi perusteella että olet jo melkoisen hyvässä juoksukunnossa ja puolimaran juokseminen ei varmasti tuota ongelmia jos sinulla ei ole tiettyä aikatavoitetta.
Itse juoksin pari vuotta sitten säännöllisesti puolisen vuotta ja juoksukuntoni koheni huomattavasti tuona aikana. Juoksin vaihtelevia lenkkejä keskimäärin kolme kertaa viikossa ja loppuajalla parin tunnin hölköttelyjä, joista varmasti kertyi ainakin puolimaratonin mittainen matka. Kuitenkin hyvä juoksukunto tyssäsi sairasteluun enkä sen jälkeen ole moiseen kuntoon päässyt. Nyt haluaisin taas päästä hyvään juoksukuntoon ensi kesää ajatellen, jolloin haluaisin juosta sen haaveilemeani puolimaratonin. Nollasta ei tietenkään lähdetä, vitosen lenkit menee kutakuinkin ja tästä on vain suunta ylöspäin :D
Blogisi lopulta inspiroi minut yrittämään ja kokeilemaan juoksua punttitreenin oheen. Kiitos siitä!
Aivan mahtavaa kuulla, että aiot lähteä puolikkaalle! Ja tottakai tuntuu kivalta kuulla, että olen sinua ja muitakin jopa inspiroinut tekemään ratkaisuja koskien omia treenejänne :).
Tuun laittamaan blogiin jatkossa myös juoksutreenejä koskevat hommelit, kunhan saan harjoittelurungon ja muut valmiiksi. Tarkoitushan on aloittaa intensiivisempi juoksuharjoittelu vasta tammikuussa. Siihen saakka pääpaino puntilla ja aerobisen kunnon ylläpitämisellä.
Mitään aikatavoitetta en ole ainakaan vielä edes ajatellut asettavani. Saa nähdä mihin kevään mittaan alkaa juoksuvauhti edistyä. Jos polvet kestää ja vauhtia saadaan lisää, niin sitten voin ehkä miettiä aikaakin ;).
Aikaisemmin tuolla ketjussa multa toivottiin blogiin päiväohjelmaa ja syömiskuvioita. Lupaan palata näihin päiväkirjassa!
Tuntuu että te kaikki fitnesstytöt olette melkoisia energiapakkauksia :) Annalla on pakko olla diagnosoimaton adhd, se on oikeasti ihan käsittämättömän energinen :kade:
Anselmille tergui toiselta motivaatio-ongelmaiselta, et koitetaan jaksaa konttia sinne jumppahuoneelle aika ajoin. Vaikka sitte solaan, lähtee ne nesteet sielläki :sweat: T.Reipas
Stuuuu! Soot täällä :) !
Joo, mä yritän olla reipas. Välillä kyllä kasvaa kyy tohon otsalle kun pitäs raahautua treeneihin.. Sain muuten yhdeltä maratoonarilta nyt juoksuohjelman intervalleineen ja sykealueineen päivineen.. Saa nähdä kuin paljo tuli lisää hommaa siihen, mitä olin itse suunnitellut..Shmuaaa ;)
Saattaa joutua asettamaan aikatavoitteen kevään juoksuille..
Lapinjätkä
13.12.2007, 16:34
Puolikkaalle lähtöä olen harkinnut..
Vilauta vähän sitä sun juoksuohjelmaa?
Mä just yritän tulkita sitä selkokielelle ;). Luulen että joudun vielä moneen otteeseen kysäsemään laatijalta, että mitä missäkin vaiheessa nyt pitikään tehdä!
Ajattelin lätkästä ainakin alkuosan siitä tonne blogin puolelle. Käy kurkkimassa sieltä. Mikä oli itselläsi suunnitelma? Uskallatko aikatavoitetta laittaa? Mä en kyllä ainakaan vielä, kunhan päästään kunnolla juoksun makuun niin sitten voi ehkä joutua..
Millanen juoksutausta sulla on?
Lapinjätkä
14.12.2007, 09:58
Öööö....mikä tausta..:) Aika nollasta olen lähdössä liikkeelle. Aikatavoitteita ei ole, kunhan selviäisi maaliin hengissä. Ei mitään verenmaku suussa-meininkiä..
Parin kaverin kanssa ollut puhetta jo useampi vuosi osallistua puolikkaalle.
Nyt voisi lunastaa lupaukset!
Toivotaan todellakin parasta ja paljon voimia tulosten odotteluun! Kunpa olisi vaan liikastressiä eikä mitään vakavampaa, siis mitään sairautta.
On muuten oireissa paljon samankaltaisuutta kilpparin liikatoimintaan. Kilpparijutut on kyllä aika viheliäisiä myös. :(
On tosiaan hyvin samoja oireita lueteltu sekä kilpparin liikatoiminnasta että sydänlihastulehduksesta..Että kumpi nyt sitten on oireiden syy, niin se selvinnee ensi viikolla.
Todella veemäistä vaan venailla. Koska jos se ei ole sydämessä, niin sittenhän mä pääsen takaisin treenien kimppuun. Nyt vaan varon kokoajan, etten liikaa nosta sykettä. Tässä tulee ihan neuroottiseksi, kun kuuntelee "liikaa" kehon signaaleja.
Pidetään peukut pystyssä! ( niinku se ny mitään auttaisi ;) )
Onnea hienosta suorituksesta puolikkaalla! Yritettiin sua kannustaa siinä seitsemän kilometrin tienoilla mutta taisi olla musiikki korvissa niin ettet mitään kuullut... Tai sitten aattelit että ei noi hullut nyt sulle ainakaan huuda kun et niitä edes tunne :lol:
Kiitos kiitos! Hitsi, mä näin teidät kyllä =D ! Mietin siinä hetken, et huikkiko noi mulle, mut ajattelin että ei kai nyt sentään...
Ja musiikki oli kyllä kovalla, etten paljon kuullut mitä ulkopuolella huudeltiin. Mut kiitti kun olitte kannustamassa!
Ensiksi onnea Annalle hienosta suorituksesta :thumbs: Mitenkäs tuo sinun dieettisi on edennyt? Utelen siis törkeästi elopainoasi...
Se olisi muuten mielenkiintoista tietää muidenkin TeamFastin jäsenten osalta :)
Nooh, tuossahan tuo ;)..
Kyllä mä olen fläsää karistanut sen 4 kiloa, mutta alkuperäissuunitelmasta olen kilon jäljessä. Ei aiheuta paniikkia, sillä mullahan on koko kesä aikaa, ja tämä olomuoto on jo kovinkin mukava. Sen verran kiva olla, etten jaksa niin kauheesti nipottaa, vaikka paino ei tipukaan sitä tahtia kuin olisin ehkä halunnut. Tarkkaa kilomäärää en anna, koska sillä luvulla itsessään ei ole niin suurta merkitystä. Se on se koostis katsos!
Kyllä mä silti näistä puheista huolimatta haluan sen lukemankin vielä alaspäin. Ajattelin nyt ensin mittailla paikkoja viikonloppuna ja verrata ensin miltä sentit näyttää.
Aerobista en lisää enempää, enkä punttia, joten seuraavaksi muutellaan syömisiä. Toisaalta tässä on tulossa muutama pakollinen riento touko-kesäkuun alkuun, joten kauheen suuria muutoksia painoon on turha odottaa. Mun kohdalla nimittäin pienikin ylimäärä syömisissä tyrehdyttää painon laskun toviksi.
Totta puhut. Koostumus ratkaisee eikä tarkka kilomäärä. Hyvältä kyllä olet näyttänyt noissa blogisi kuvissa.
Itsellä sama juttu muuten noiden pippaloiden kanssa. Ne hidastavat itselläkin dieetin edistymistä huomattavasti vaikka kyseessä on vain yksi päivä :rolleyes:
Treeeni- ja dieetti-intoa vain sinnepäin :thumbs:
vBulletin® v3.8.4, Copyright ©2000-2012, Jelsoft Enterprises Ltd.